Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Siilityttömme esittäytyy

Nyt esittäytyy meidän perheen vauveli, 
pieni siilityttö Seelia. 
Seelia tuli perheeseemme marraskuussa 2010, 
ja on nyt tällä hetkellä 9 kk vanha. 
Seelia on Afrikkalainen kääpiösiili Atelerix albiventris.
Tässä pienessä puhisijassa on 350g täyttä touhukkuutta ja uteliaisuutta. 
Joka paikkaan pitäisi päästä, 
mitä ahtaampi ja pimeämpi paikka löytyy niin sen parempi. 
Lempipaikat ovat hupparin taskussa ja takan vieressä takkaharjan alla.


Seelia heräilee iltaisin noin 20.30 aikoihin 
ja lähes saman tien alkaa kuulua pientä maiskutusta, 
nälkä olisi jo heti herättyä. 
Pieni nenä tungetaan pesäkaapin raosta 
ja nuuhkitaan, josko jo ruoka tuoksuisi.


Lempiruokaa ovat heinäsirkat ja jauhomadot, sekä kanan jauheliha, 
mutta tämä tyttö ei ole nirso ruuan suhteen, 
kaikki katoaa lautaselta ja hyvinkin nopeasti :) 
Kummasti sitä on itsekin tottunut kaikenmoisiin öttiäisiin, 
vaikka aluksi vähän hirvittikin niitä siilin ruokakuppiin laittaa.




Seelia asustelee omassa 5 kerroksisessa "omakotitalossaan", 
joka on tehty lasiovin varustetusta kirjahyllystä. 
Eri kerroksiin pääsee pikkuisia portaita pitkin. 
Yläkerrassa on wc tilat, alimmassa kerroksessa kylpy ja nukkumapaikat, 
sekä kolmessa keskimmäisessä ruokailuhuone, 
juoksupyörä ja leikkipaikka sekä oma pikku mökki.


Iltaisin Seelia juoksentelee vapaasti lattialla 
ja ottaa pieniä "päiväunia" sylissä. 
Kun isäntäväki menee nukkumaan, 
siirretään Seelia taas omaan kaappiinsa touhuamaan. 
Nyt kun ilmat ovat lämmenneet olisi tarkoituksena 
tehdä kaapin alareunaan pieni aukko,
 josta siilillä olisi mahdollisuus päästä myös omaan huoneeneensa
 juoksentelemaan yön aikana. 
Seelialla onkin käytössään koko alakerran makuuhuone, 
luulisi perheen pienimmälle 17 m2 riittävän :)

Siilityttö on aika temperamenttinen, jos joku asia ottaa päähän, 
se kyllä ilmaistaan puhisemalla, mutta toisaalta taas jos asiat ovat hyvin, 
Seelia asettuu syliin kaikki pienet tassut levällään, 
huokaisee tyytyväisenä ja ottaa pienet torkut.

Siili soveltuu meille hyvin lemmikiksi 
koska se ei aiheuta meillä allergiaa 
ja lisäksi se nukkuu päivisin kun olemme töissä, 
eikä näin ollen joudu olemaan ilmaan seuraa.

Siivouspäivinä Seelia huvittaa itseään 
ja muita hyppimällä imurin putken yli monia kertoja illassa. 
Huom! Siili hankittiin ihan lemmikiksi, 
ei sisustukseksi vaikka se niin hyvin meidän parkettiin soveltuukin sävy sävyyn :)


 

Ja lopuksi vielä kuva josta koko siilihurahdus alkoi. 
Viimekesänä pelastamamme "luonnonsiilivauva", joka ristittiin Tuhinaksi. 
Tuhina oli löytyessään pieni ja nälkiintynyt, 
se asusteli meillä pari viikkoa pahvilaatikossa keräilemässä voimia 
ja kasvamassa. Tuhina palautettiin takaisin luontoon 
ja koko kesän se tuli joka ilta syömään 
takapihallemme sille rakennettuun omaan pieneen hirsimökkiin.

Veimme keväällä ja alkukesästä taas mökkiin ruokaa, 
ja aina se oli syöty. 
Toivottavasti se on siis ollut Tuhina 
ja kohta pihallamme viipottaisi lisää pieniä siilivauvoja :)


Aurinkoista kesäpäivää kaikille!

~Marika~

3 kommenttia:

  1. Voi mahoton,mikä suloisuus tuo siilineiti=D Näytin tytölle noita kuvia,niin eiköhän heti halunnut siilin lemmikiksi...Ei vaan taida oikein kissaperheeseen soveltua;)

    VastaaPoista
  2. Pitihän nyt alkaa lukijaksesi kun on noin ihana siilityttönen. Varmaan viis vuotta jo haaveillut siilin ottamista mutta ehkä jonain päivänä vielä haave toteutuu.. :)

    VastaaPoista
  3. Kirsi: En osaa sanoa kissan ja siilin yhteiselosta, kun ei ole kokemusta, mutta siellä mistä meidän siili-neiti haettiin oli koira. Se koira ei ihmeemmin piitannut lattialla viipottavista siileistä, joskus oli meinannut tehdä lähempää tuttavuutta, mutta siili oli pitänyt puolensa ja mennyt piikkipalloksi. Näki selvästi, että koira oli sittemmin oppinut pitämään pientä hajurakoa piikkipalloihin :) Ruokakipolla voisi tulla eripuraa, kun siilien herkkua on myös kissanraksut...

    Helinä: Kyllä niillä haaveilla on tapana toteutua, jos vain jaksaa odotella. Kauan olet kyllä jaksanutkin siiliä odottaa, meillä odotusta kestettiin vain parisen kuukautta :)

    VastaaPoista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)