Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Pieni ja pippurinen

Minä Seelia synnyin tähän maailmaan 13.9.2010 yhtenä kolmesta siskoksesta. 
Alhaalla olevassa kuvassa olemme 5 vuorokauden ikäisiä 
ja minä olen luultavasti tuo keskellä oleva peukalonkokoinen pötkylä, 
kuitenkin isoin kaikista :)





Tässä kuvassa olemme jo kuukauden ikäisiä, 
mutta kameralle poseeraaminen vielä jännittää.
Kotiin hirsitalonsuojiin minut haettiin marraskuun alussa 2010. 
Iskän ja äiskän (tai "orjieni" kuten siilimaailmassa kutsutaan) 
mielestä olin isokokoisin ja reippain pikkutyttö. 
Mukaani sain sukutaulun, tutun fleecepussin 
jossa mielelläni vieläkin nukun, sekä hiukan evästä. 

Koko pitkän ajomatkan (n.3h) nukuin kantokopassani tyytyväisenä 
ja heti kotiin päästyäni sain syödä ja siitä lähtien onkin sitten syöty :) 
Olin alusta asti reipas enkä pelännyt kovinkaan paljoa. 
Välillä piti vähän puhista ja koittaa maistaa sormia, 
mutta aika nopeasti sopeuduin uuteen kotiini.

Äiskä ja iskä nukkuivat ensimmäiset yöt alakerrassa minun kanssani, 
koska äiskää pelotti että tipun portaissa kun ravasin kaapissani kokoajan ees taas. 
Niiden oli kuitenkin pakko siirtyä parin yön jälkeen 
takaisin yläkertaan omaan makuuhuoneeseensa 
koska huristelin juoksupyörässäni yhtäsoittoa niin lujalla volyymillä, 
etteivät ne saaneet nukuttua.

Juoksentelen vieläkin joka yö juoksupyörässäni 
ja portaitakin tulen kaapissani alas melkeimpä laskettelemalla, 
koska vauhti on niin kova.



Minun päiväni alkaa siinä 8 aikoihin illalla. 
Yleensä odottelen herkkunapua pussissani tuhisten, 
mutta aika usein odottelen jo nenä kiinni kaappini lasissa, 
etteikö joku voisi tulla jo minua hakemaan.



Juoksentelen illat vapaana ja olen kova tutkiskelemaan paikkoja. 
Ensimmäisenä kierrän keittiön lattianrajat lävitse josko löytyisi jotain syötävää. 
Joskus löytyy, mutta yleensä ei koska äiskä 
on ottanut minun kiusakseni tavakseen imuroida keittiön 
joka ilta ennen kuin herään...noh, yrittänyttä ei laiteta. 

Yleensä minua torutaan tästä jokailtaisesta tavastani, 
mutta olen huomannut ettei minulle 
kauaa jakseta huutaa kunhan vain asettelen tassuni 
näin neitimäisen nätisti vierekkäin :) 
Silloin minä kuulemma näytän erityisen söpöltä!




Lempipaikkojani ovat takan vierusta, 
(johon käperryn palloksi näin) takan vieressä olevat piilolaatikot 
sekä erityisesti syli. 
Kun rentoudun päästän pienen huokaisun 
ja asettelen tassuni sekä häntäni kaikki mukavasti levälleen ja nukahdan.

Joskus kun iskä laittaa ruokaa pääsen hänen hupparinsa taskuun 
ja sekös vasta on hauskaa, 
kun saan samalla haistella kaikenmoisia herkkutuoksuja :)




Seuraavaksi vuorossa on yleensä ruokailu 
ja pidän erityisen paljon heinäsirkoista ja jauhomadoista, 
mutta kananpalat syön aina ensimmäisenä. 
Minulle annetaan myös kuivattuja sirkkoja ja toukkia, 
mutta  ne eivät ole kovinkaan hyvän makuisia joten jätän ne aina viimeiseksi. 
Kertaakaan en ole kylläkään mitään jättänyt syömättä 
paitsi niihin kamalan hajuisiin kuivattuihin kaloihin
 (joita äiskä yrittää välillä tyrkyttää) en kyllä koske! 
Tapanani on vain tuhista niille kiukkuisena. 
Kerran koitin maistaa myös kurkkua, 
mutta se sai aikaiseksi ruman irvistyksen naamalleni, 
sillä se oli jotain niin pahaa ettei sanotuksi saa. 
Syön vain kanaa ja hyönteisiä, en todellakaan sotkeudu mihinkään pupunruokiin...



Seuraavaksi jatkan paikkojen tutkimista ja haistelemista. 
Jos jossain on jotan mielenkiintoista saatan sitä 
hieman maistella ja tehdä hajusta vaahtopallon takapuoleni päälle tai otsalle. 
Näytän kuulemma aika hassulta, 
joskus vähän pelottavaltakin kun teen vaahtopalloja. 
Iskä ja äiskä miettii aina mihin mahtavat sisäelimeni 
oikein siirtyä kun saan itseni näin taivuteltua...

Toisia hassuja tapojani ovat myös haukottelu kieli pitkällä, 
poskieni hinkaaminen lattiaan ja puksuttavan äänen päästäminen 
kun haistan jotain mielenkiintoista. 
Tykkään myös kylpeä hiekassa ja tapanani on kieriskellä hiekkalaatikossani 
niin lujasti, että hiekkaa pöllyää jokapaikkaan ja nenäni on täynnä hiekanjyviä.

Olen myös todella sisäsiisti, sillä teen tarpeeni hiekkalaatikkoon, 
paitsi joskus kun on niin hyvä vauhti päällä jouksupyörässä 
etten raaski pysähtyä ja  teen asiani sitten siinä vauhdissa. 
Lopputuloksena on kuitenkin tassupesu josta en piittaa yhtään. 
Pelkkä veden lorinan ääni pelottaa minua, 
enkä astu tassullanikaan kodinhoitohuoneeseen, 
sillä tiedän, että siellä se pesu aina suoritetaan. 
Tassupesun jälkeen minun on pakko kauivautua turvaan 
niin syvälle kainaloon ja täristä siellä kunnes pelkoni taas helpottaa...

En piittaa myöskään kynsien leikkuusta, 
mutta jos se suoritetaan silloin kun syön niin silloin 
se ei haittaa minua laisinkaan...
minua ei hätkäyttäisi syödessäni varmaankaan edes 
korvan juuressa posahtava pommi :) 

  

Moni kyselee ovatko piikkini pistävät. 
No voin kertoa, että tottakai ovat ja pistävät ovatkin! 
Jos minua kiukuttaa nostan piikit pystyyn ja 
silloin äiskältäkin tulee vesi silmistä jos olen hänen sylissään , 
niin pistävät ne ovat. Jos taas olen rauhallinen niinkuin yleensä olenkin
niin minua voi aivan huoletta silitellä ja piikkini tuntuvat silloin lähes karvapeitteeltä.


Oudot ihmiset saavat minut hiukan pelkäämään 
ja puhisemaan, mutta rauhoitun yleensä aika nopeasti. 
Joskus katson parhaimmaksi kurkkia maailmaa 
vain täältä iskän käsien suojasta, olenhan todellinen iskän tyttö.

 Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin minullakin. 
Lempinimiäni ovat muunmuassa Sellukka, Piikkipuo ja Neiti.

Kun iskä ja äiskä menevät nukkumaan, 
he siivoavat ensin joka ilta kaappini ja piilottelevat sinne muutaman herkkunapun. 
Kuppiini he lisäävät tuoretta vettä ja vaihtavat hiekan laatikostani. 
Olen kuulemma reipas ja siisti tyttö, 
eikä kaappini siivoamiseen mene paria minuuttia kauempaa. 
Noin kerran viikossa kaappini siivotaan perusteellisemmin, 
mutta koskaan en ole kuulemma pahalta haissut :)

Kun näen että huoneeni ovi on auki otan kunnon vauhti spurtin 
ja syöksyn kaappiini. 
Pääsen itse kaappiini ja sieltä pois, 
sillä kaappini alimmassa kerroksessa on aukko seinässä sitä varten. 
Ensimmäisenä etsin kaikki herkkunaput,
 joita on piiloteltu milloin minnekin. 
Sen jälkeen juon paljon vettä, niin paljon, 
että melkein aina pitää aivastella koska vettä menee nenääni. 
Vasta lopuksi menen pissalle ja sen jälkeen kömmin hetkeksi nukkumaan. 
Herään uudelleen hetken kuluttua ja juoksentelen 
ja sisustelen kaappiani uuteen uskoon koko yön ajan 
ja menen nukkumaan noin 6 maissa aamulla.



Tällä kertaa siis asiaa minusta. 
Toivottavasti viihdytte jatkossakin seurassani!
Mukaan on tullut muutama uusi lukijakin, kiva!

Terkkuja, Seelia

27 kommenttia:

  1. Voi ei mikä ihana<3 minkä ikäiseksi Seelian kaltaiset tuhisiat elävät? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikkisiilit eivät ole harmi kyllä kovin pitkäikäisiä ne elävät noin 4 vuotiaiksi, mutta siellä mistä Seelia haettiin oli jo 6 vuotiaitakin. Toivottavasti meidän nappisilmä elää vielä kauan. Se riippuu niin paljon säästyykö sairauksilta.

      Poista
  2. Voi että :)

    Minusta on ehkä maailman suloisinta, söpöintä ja oudointa, että siili voi olla tuollainen lemmikki! :))

    Suloinen ja erikoinen, kuulostaa kivalta eläjältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloinen ja erikoinen tapaus onkin ja meille ihan paras lemmikki <3

      Poista
  3. Oi ihana Seelia!! Kiitos tästä oli tosi mukava lukea Seelian touhuista! Terkkuja hänelle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaapa hyvä! Pitää heti kertoa terveiset kun neiti pian herää :)

      Poista
  4. Voi apua, mikä piikkipallero! Ihana!

    Piti ihan tulla kurkkaamaan, utelias kun olen.

    VastaaPoista
  5. Ihanan touhukas ja sulonen pikkuneiti teillä siellä <3 Tosi kiva tarinaki oli :) Kiitos Seelia ko kerroit ittestäki :D

    VastaaPoista
  6. Oi miten ihana <3 Kiva oli tutustua Seelian elämään!

    VastaaPoista
  7. Aivan hurmaava tarina hurmaavasta pikkusiilistä :)
    Tuo eka kuva on tosi hauska, minkäänlaisia pikkusiilejä kun tuskin koskaan pääsee näkemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo siilivauvat on kyllä aika hassun näköisiä kun ovat peukunkokoisia ja piikit vielä aivan valkoisia :)

      Poista
  8. Ihana tarina ja ihanat kuvat :)
    Taas opittiin uutta :) En nimittäin muuta siileistä tiennyt, kuin sen että ne on älyttömän suloisia :)

    VastaaPoista
  9. Ihana tarina ja ihana piikkipallero! =D

    VastaaPoista
  10. Kivasti kerrottu! Miten ovatkin niin söpöjä <3 awwwww....

    VastaaPoista
  11. Suloinen piikkipallero!! Mukavaa perjantaita!

    VastaaPoista
  12. Voi miten suloinen.Kiva kuulla siilin päivästä.Outo tuttavuus minulle.

    Kanikin oli meille aluksi outo tuttavuus,mutta parin vuoden tutustumisen perusteellla voi sanoa,että ihan mahtava ystävä.Varmasti siilikin on sitä.

    Mukavaa viikonlopu jatkoa.

    VastaaPoista
  13. Olipa kiva lukea sinusta Seelia!!:)) Myös tyttöni (12v) tykkäsi lukea tämän!! Olet niiiin suloinen ja päivästäsi oli kiva tietää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seelia kiittää ja kumartaa! Jostain syystä Seelia on sulattanut juuri noiden pienten tyttöjen sydämiä :)

      Poista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)