Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Vanhoja aarteita ja siilibongaus jatkuu


Olen varmaan aiemminkin maininnut, että kaikki vanha on minulle arvokasta 
ja suurinosa huonekaluista ja tavaroistamme onkin 
enemmän tai vähemmän vanhaa ja kulunutta.

Tämän "vanhan" aarteen säilymisestä saan kiittää äitiäni ja isääni. 
Nämä ovat Brion lastenvaunut suoraan 80-luvulta. 
Käytän sanaa "vanhat" sillä minä olen aikoinani näissä nukkunut
 ja enkai minä nyt niin vanha vielä ole :) 
Nyt niissä koisii pieni ei niin kovin vanha aarteeni, 
tänään tulee nimittäin tasan 3 kk täyteen pojan syntymästä.

Tuossa työntöaisan päällä on mummuni minulle virkkaama kukkapeitto
 (kohta antiikkia myös sekin) 
ja pojan päällä oleva isöäidinneliöistä virkattu peitto on minun tekemäni. 
Hauskaa on se, etten tiennyt vaunujen olemassaolosta 
mitään ja sattumalta tuo peitto sointui hyvin vaunujen väreihin :)



Poika nukkuu noissa pieniä päivätorkkuja ja iltatorkkuja. 
Pihalla hän sitten nukkuu ne pidemmät päikkärit. 
Vaunut ovat olleet todella kätevät sisäkäytössä,
 sillä pojan on voinut laskea niihin muunmuassa kotitöiden ajaksi. 
Nyt isompana sitteri on toki kätevämpi ratkaisu, 
mutta aivan pienenä vauvana nuo olivat kätevä ratkaisu 
kun pihalle ei saanut vielä nukuttaa ja yläkerrassa ramppaaminen 
ei tuntunut parhaimmalta ratkaisulta. 
Meidän makuuhuone ja pojan sänky kun ovat yläkerrassa.







Kesät siilinhoitajina jatkuu, sillä muutamapäivä sitten löytyi pikkuruinen siilivauva harhailemasta keskellä päivää kauheassa paahteessa meidän pihatieltä. 
Hetkenaikaa tarkkailtuamme löytyi vielä 4 lisää.

Annoimme siilivauvoille ruokaa takapihallamme olevassa "siilitalossa"
 ja yöhön asti elättelimme toivoa, että emosiili saapuisi paikalle. 
Näin ei kuitenkaan käynyt ja pikkuiset ovat olleet 
nyt meillä ruokittavana siitä lähtien. 
Painoa kun näillä piikkipalloilla ei ollut juuri nimeksikään. 
3 poikaa ja 2 tyttöä :) 
Ja pienin on sitkein -annoin aina ensin aluksi sille ruokaa, 
mutta huomasinkin että se päinvastoin pökki muut pois lautasen luota,
 joten aivan turhaan olin tuosta pikkuisimmasta huolissani :)

Näitä ihanuuksia nyt sitten hetkenaikaa vaalitaan, 
ennenkuin päästetään piipertämään takaisin luontoon. 
Siilit saavat olla omissa oloissaan pihalla, 
en mene niitä häiritsemään kuin ruokkimisen ja punnituksen ajaksi. 
Yöksi pienet on kuitenkin nostettu meidän eteiseen.






Näiden kuvien myötä siilibongailu jatkuu ja jos ette tiedä mistä bongailussa on kyse,
 niin lukekaapa edellinen postaus. 
Oikeitakin vastauksia on jo tullut. 
Vastata saa siis tähän postaukseen kommentoimalla
 tai lähettämällä sähköpostia : hirsitalonsuojissa@gmail.com.


Mukavaa kesänjatkoa!

~Marika & 6 siiliä~

23 kommenttia:

  1. Voi awws noita rattaita, mulla on ollu kanssa lapsena samanlaiset mutta taisivat olla valkoista nahkaa.. nekin taitaa olla jo aika iäkkäät :) Ja toinen awwws noista siilivauvoista, ihania! (tai ei noi ihan vauvoilta enää näytä mutta pikkusia kummiskin :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, valkoiset nahkarattaat. Taitais olla vielä hienommat kuin nämä :)

      Poista
  2. Vautsi, kun hienot kehykset Seelian kuvassa :) Mä laitan sulle s-postia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvä juttu, pitääpä lukea postit :) Kehykset on löytö Tiimarin alelaarista joskus monta vuotta sitten.

      Poista
  3. Hyvä on pojan äidiltä perityissä vaunuissa nukkua...:)

    Ihania nuo siilit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne suloisia. Vaihtelevasti tuntuu tuo uni pojalle maistuvan.

      Poista
  4. 14 siilinkuvajaista bongattu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta tai vastauksista :)

      Poista
  5. Siis niin ihgut noi retrorattaat <3
    Ja ihanat siilivaavitkin siellä! Onneksi osuivat teidän osaavien käsien kohdalle, jotta voivat vahvistua ja palata turvallisesti luontoon :)

    Ihania kesäpäiviä!

    VastaaPoista
  6. ihanat rattaat ja voi herttis miten suloisia siilejä <3

    VastaaPoista
  7. Hei kaimaseni! En tiedä muistatko minua edes enää, mutta olen pitkän tauon jälkeen palaillut höpötysblogin pariin. Aloitin aivan alusta uuden blogin :)

    Tänne kun tulin niin heti sydän suli näitä pikkuisia siililapsia katsellessa. Minä löysin viime kesänä vahingoittuneen siilin, joa lyllersi tiellä ja verivana tuli perässä. Aina kun yritin katsoa sitä, se käpertyi palloksi ja olin ihan sormi suussa mitä tehdä.

    Soitin sitten eläinsuojeluvalvojalle joka on perehtynyt luonnoneläimiiin ja tuli hakemaan siilin luokseen. Siilillä oli ollut jalasta nahkaa irti, oli jäänyt ilmeisesti kiinni johonkin. Eläinsuojeluvalvoja hoiti siilin kuntoon ja se pääsi sitten takaisin luontoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän minä sinut muistan :) Pitää tulla kyläilemään uuteen blogiisi.
      Tuo siilien jalkojen vahingoittuminen on juuri suuri ongelma. Maassa kun saattaa olla langan/siimanpätkiä ja lasinsiruja joihin pienet jalat sitten sattuu. Suuri ongelma on myös ruohonleikkurit ja siimaleikkurit. Hyvä että siili parani.

      Täällä pienin siili toi minulle kyyneleet silmiin ja sydämentykytystä kun se edellisiltana alkoi rahaamaan takajalkojaan perässään. Luulin jo sen halvaantuneen, mutta se kärsikin nestehukasta ja sain sen parempaan kuntoon ruiskuruokkimalla sitä kissan äidinmaidonvastikkeella. Nyt se jaksaa taas syödä vähän jo itsekin.

      Ihania ne on, mutta hirveä huoli ja vaiva.

      Poista
  8. Hellyttävä juttu mielestäni kun pikkumies nukkuu samoissa rattaissa joissa sinäkin silloin ihan vähän aikaa sitten,tuossa sitä jatkuvuutta on jos jossain:)
    Voi että mä arvostan kaltaisiasi ihmisiä jotka kantavat huolta myös luonnoneläimistä,itse en varmasti olisi osannut muuta tehdä kuin soittaa johonkin mutta todella paljon on ihmisiä jotka eivät olisi eväänsä liikauttaneet,tosi hieno juttu että olet siilivauvoista huolehtinut!!
    Mukavaa kesänjatkoa sullekin sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi! Minä taas arvostan kaltaisiasi ihmisiä, jotka kerta kerran jälkeen jaksaa kannustaa ja piristää myös muitakin :)

      Poista
  9. No voi mitä ihanuuksia, ihan sydän kääntyy sykkyröille, ihana olet huolehtiessasi noista pikkuruisista:)
    Ilona

    VastaaPoista
  10. Onpa ihana kun löytyy teidän kaltaisia ihmisiä.Pienillä siilinpoikasilla oli onnea matkassa kun pääsivät teidän hoiviin.Niin suloiset pienet.

    Bongasin täältä 12 siiliä.

    Ihqut retrovaunut.Meillä oli tytöllä kasikymmenluvun lopulla hiukan samantyyliset vaunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyyllä niillä onnea taisi olla :) Niin ja pitää korjata, että vaunut ovat tosiaan Oran, eikä Brion niinkuin taisin tuolla tekstissä kirjoitella...

      Poista
  11. Kelpaa noissa köllötellä pienen pojan:)
    Bongasin siilejä 12, en nähnyt, oliko niissä tossukoissa myös siilit päällä, jos oli niin siilejä on sitten 14:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vähän helpottaa, että tossuissa taitaa olla lehmän tai virtahevon kuvat. Mutta huonosti se taitaa kyllä näkyä.

      Poista
  12. 12 kun en saanut tossuista selvää :)

    VastaaPoista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)