Sisustamista, käsitöitä, tuunailua ja meidän elämää alla kurkihirren oman, lämmössä kotilieden soman.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Arvotaan Seelian kunniaksi!

Pari vuotta sitten syyskuussa Saksassa lomaillessani sain ihanan viestin mieheltäni:  meille oli syntynyt pikkuinen siilivauva :) Saimme hakea pikkuisen kotiin marraskuussa ja siitä lähtien se on ollut meille äärimmäisen tärkeä ja rakas pieni piikkipallo. 

Seelian synttärit lähestyvät ja nyt laitetaankin arvonta pystyyn Siili-neidin kunniaksi!
Arvonta alkaa nyt ja päättyy Seelian syntymäpäivänä 13.9.

Säännöt taas ne normaalit:

1 arvan saat kommentoimalla ja kertomalla parhaimman siilimuistosi.

2 arvan saat lukijana.
(toivon, että lukijaksi liittyessäsi jaksat myös tulevaisuudessakin seurata meidän kuulumisia, etkä liity vain arvonnan vuoksi :)

3 arvan saat linkittämällä arvonnan blogiisi.


Muistakaa kertoa monellako arvalla olette mukana
 ja anomyymit muistakaa nimimerkki!


Palkintona on itsevärkkäämiäni juttuja:
pikkuinen viirinauha siilin kuvalla ja tassunjäljillä, 
toinen puoli on luonnonvalkoinen joten niinkin päin sitä voi käyttää jos siilit alkaa tökkimään :)

lisäksi on pieni pehmosiili ja minisydän.



Onnea kaikille arvontaan!


~Marika~

25 kommenttia:

  1. Ihana blogi! Paras siilimuisto on minulla mummolan pienen lautamökin vintillä, jossa me serkkutytöt 80-luvun alussa oltiin yökylässä. Vintillä oli kesäisin aika kuuma, joten pieni ikkuna pihalle oli auki. Alkuillasta oltiin viety perkuujätteitä ja viiliä siilille ja ennen nukahtamista korvat höröllä kuunneltiin, että koska kuuluu pusikosta puhinaa niin päästään ihailemaan siilejä. JA joka kerta ne tulivat, iltahämärässä eväitä napostelemaan! :)

    VastaaPoista
  2. Olen jo sua pitempään seurannut eli wanha lukija ja kauheasti saanu nostalgisia kokemuksia! Ihanin siilimuisto hmm.. ehkäpä se kun lapsena odotettiin pikkusiskojen uimakoulun loppua äidin kanssa ja siinä ympärillä pyöri siiliperhe, kauheasti suloisia pikkusiilejä ja olisi niin tehnyt mieli silittää tai tutustua tarkemmin. Suloisia pikku otuksia :) Tädin luona myös on siilienruokinta paikka, ja sinne ne tulevat joka ilta syömään jo useamman vuoden ajan. Nikillä Lemmi ja kaksi arpaa :)

    VastaaPoista
  3. Kolmella arvalla mukana, niin suloiset palkinnot! :)
    Ekana tuli mieleen seuraava muisto: Olin koululainen, ehkä n. 10-12-vuotias. Olimme kaverin kanssa pyörillä kotimatkalla jostain.. Ajoimme sellaisen bussitien vartta, eli siinä ei ollut kevyelle liikenteelle väylää vaan autotie ja vieressä oja/ metsä. Yhtäkkiä äkkäsimme pikkuruisen siilivauvan, naisen nyrkin kokoisen, jos sitäkään, tien varressa seikkailemassa. Se oli selkeästi vähän hukassa ja lähdössä väärään suuntaan, siis sinne tielle päin. Hetken ihmeteltyämme löysimme onneksi muutamien metrejen päästä emosiilikin loppupesueen kera metsänlaidasta ja nostimme varovasti pikkuruisen niiden luo. En tiedä, oliko se oikeaoppisesti tehty tms. mutta me tunsimme itsemme tosi sankareiksi, kun pelastimme siilivauvan ainakin autojen renkaiden alta.
    Meillä oli harvase ilta kotona lapsuudenkodissani pihalla siilejä ja niitä oli ihana aina tarkkailla <3
    Tuota muisteltiin pitkään ja kerrottiin kavereillekin :)

    VastaaPoista
  4. Piikikkäästi kahdella arvalla mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin niin nopea, että siilimuistelo meinasi jäädä pois:
      Meillä siiliperhe asuu ulkorappustemme alla, päivällä äiti lähtee "ruokaostoksille" ja illemmalla lapset ulkoilevat ;-D
      Aina pieni rapina kuuluu jostain pensaasta! Ovat siis alivuokralaisiamme.

      Poista
  5. Kyllä ne isoimmat siilimuistot liittyvät varmaan lapsuuden pihamaalle, jossa aina silloin tällöin siilejä näkyi ja joka kerta tapaus oli suuri, vaikka maalla kasvaessa monenlaisiin eläimiin olikin tottunut.
    Olen mieluusti arvonnassa yhdellä arvalla mukana minäkin.

    VastaaPoista
  6. Mukana!
    Kahdella, linkittelen itseni just kohta lukijaksi takaisin.

    Varhasisn siilimuisto on jostain alle kouluiältä, tädin rappusilta syötettiin siiliperhettä eikä oikein tiedetty pitäiskö pelätä vai ei :D

    VastaaPoista
  7. kahdella mukana:)

    Monta hyvää muistoa on, villisiilit ovat pihan alivuokralaisia ja pihalla on siilimökki. Yhteen hauskaan muistoon liittyy myös nimikkolintuni fasaani.

    Fasse-herra kovasti yritti kurkata mökin sisälle kulkuaukosta, ikäänkuin aamuherätyksen antaen. Onnistuin silloin saamaan siitä kuviakin blogiini.

    VastaaPoista
  8. Kahella (2) arvalla mukkaan :)

    Paras siilimuisto on, kun miehen kans seurustelun alkuaikoina v.-97 oltiin Keski-Suomessa lomailemassa ja näin mökin vieressä siilin! Mie hihkuun siinä, että Täällä on siili! Täällä on ihana siili! Tuu kattoon!! Mies tuli ja sano että No niimpä onki..eikä sen kummempaa...No sitte samana vuonna minun kotipaikkakunnalla mies hihkuu ikkunassa että Tuu kattoon! Tuu kattoon!! Täällä on poro ihan lähellä! Mie siihen, että No niimpä onki...
    Tuo oli sen takia hauskaa ku mie en ollu nähäny siiltä aiemmin! ja miehelle se oli ihan normiarkea nähä siili :) ja mies taas ei ollu nähäny poroa aiemmin livenä ja mulle se oli taas ihan normiarkea nähä poro :) Mie Lapista lähtösin, josa poroja paljon ja mies Pohjois-Pohjanmaalta misä paljon siiliä :)
    Ei tuo ollu hauska kerrottuna mutta naureskellaan monesti nuita hetkiä vieläki :)

    VastaaPoista
  9. Oi onnea kauheasti lemppari siililleni Seelialle!
    Paras siili muisto? Se on varmaan se, kun lapsena yhtenä juhannuksena pelastettiin pikku siili naapurin mansikkaverkoista. Oli raukka ihan sinne solmuuntuneena ja vähän sitä oli nailonverkko viiltänytkin. Hoivasimme sitä muutaman päivän ja sitten se piipersi vapauteen.
    Osallistun kahdella arvalla ja toivon, että voitan, sillä siilini tarvitsisi kaverin toiseen oven nuppiin ja mikään ei voita pieniä jalanjälkiä!

    VastaaPoista
  10. Kolmella arvalla mukaan,ihanat jutskat oot värkkäilly:)
    Mun paras tai ainakin erikoisin siilimuisto on varmaan se kun olin just saanu ajokortin ja olin ajelulla silloisen poikaystävän kanssa,siis minä ajoin ja ykskaks yllättäen tielle tallustelee siiliemo poikaset perässä,no minä sitten vedän ihan karseen suhojarrutuksen,ei tullu pieneen mieleenkään katsoa taustapeiliin ajaako joku perässä ja ajoihan siellä,ei olis sitä kuuluisaa sunnuntai-hesaria mahtunut meidän ja perässätulevan auton väliin,oli kopsaus tosi lähellä:D No sen toisen auton kuljettaja nousi autostaan ulos(vanhemi mies) ja alkoi karjua kurkku suorana että "olishan tää pitäny arvata,akka ratissa ja kasikympin lätkä perässä,no minäkään kun en varsinainen tuppisuu ole enkä ollut silloinkaan niin aloin itsekin karjua että painu piippiin piipin piippää,siinä meni piip siilejä tiellä,piip päällekö piip olis piippää pitäny ajaa;)Mies tuijotti mua hetken,nousi autoonsa ja lähti renkaat ulvoen ajamaan...Juttu on jälkeenpäin naurattanut hervottomasti,ei menny kasikympin lätkä perässä ajavalla akalla ainakaan jauhot suuhun ja mikä tietysti tärkeintä,siiliemo poikasineen pääsi turvallisesti tien yli:D

    VastaaPoista
  11. Onnea suloiselle Seelialle! Oma siilimuistoni on tuore; ihan menneeltä kesältä. Takapihallemme eksyi suloinen siili syömään koiran ruokaa, ja sitä ihasteltiin tyttäreni kanssa.
    Yhdellä arvalla mukana.
    -Aada-
    aho_immonen@hotmail.com

    VastaaPoista
  12. Onnea Seelialle, kiva nimi muuten. Mitään erityistä siilimuistoa minulla ei ole tarjota, ne tavalliset eli onhan se aina jotenkin jännittävää kun pihalla vierailee siili.
    Mukavia siiliaiheisia linkkejä muuten tuossa sivupalkissa.
    Olen arvonnassa mukana yhdellä
    flight(at)luukku.com

    VastaaPoista
  13. Moikkelis Marika,sulle olis lovetusta tarjolla blogissani,käyhän kurkkaamassa kun kerkiät;)

    VastaaPoista
  14. Very nice gift, hope for the best.
    3 arvan
    hugs
    Gerda

    VastaaPoista
  15. Päällimmäisin siilimuistoni ei ole niin mahdottoman mukava laisinkaan, kun pelastusoperaatio jumiin jääneen siilin auttamiseksi ei onnistunut ajoissa... mutta yhtä kaikki aina muulloin siilin näkeminen on saanut iloiselle mielelle.
    ennipisteahlforsatelisanetpistefi

    VastaaPoista
  16. Suloinen arvonta - omaani voi osallistua sunnuntaihin asti! ;)

    Mukana kahdella arvalla.

    Voi meidän naapurin pihassa oli siilinpesä kun olin pieni ja niitä pehmoisia vauvoja pidimme sylissä, eivät piikitkään yhtään pistäneet - tuskin noin olisi saanut tehdä, mutta kaikkea sitä pienenä konhotettiin. :)

    Toisena siilimuistona voin kertoa kun meidän koiralla oli siili kaverina, ulkona kun koiruus oli juoksunarussa niin siili makoili koiran kyljessä, joivat samasta kupista vettä. :) Sitten kun tuli kylmä ja koira alkas oleen enempi sisällä niin siilin kakkaa alkas ilmestymään rappusille oven eteen - voi pientä!

    VastaaPoista
  17. Ihana arvonta. tuo viirinauha on ihan must. ehdottomasti mukana kolmella arvlla!!!

    VastaaPoista
  18. Kolmella arvalla mukana ( linkkailen tän omaan blogiini kun postaan myöhemmin :))!

    Parhain siilimuisto on lapsuudesta. Meidän mummo ja pappa asui omakotitalossa kun oltiin pieniä. Niillä oli ulko-oven vieressä sellanen kylmä "varasto", jossa he säilyttivät likapyykkiä ja josta ne sitten vietiin pesulaan kun niitä oli tarpeeksi.
    Pappa sitten kerran meni sinne hakemaan pyykkejä, ja sieltä löytyi siilinpoikasia, eikä emosta tietoakaan. Emo ei paikalle ilmaantunut, joten pappa syötti ja juotti pikkusiilejä. Musta se oli niin kivaa pienenä hoitaa niitä ( vaikka äiti ylihysterisoi aina vieressä:D ), ja ne oli meidän mummon ja papan kodin sisällä.
    Siinä ne asusteli monen monta vuotta pihapiirissä. :)

    VastaaPoista
  19. Suloisia juttuja olet itse tehnyt. Olen mielelläni mukana arvonnassa minäkin, yhdellä arvalla. Omalla takapihalla liikkuu aina silloin tällöin siilejä, joka kerta se on htä jännittävää nähtävää...

    VastaaPoista
  20. Asuimme tässä taannoin mieheni kanssa vaasassa opiskelija asunnoissa. Emme olleet asuneet vaasassa kuin puolisen vuotta ja mieheni päätti lähteä kesätöihin takaisin kotikonnuille. Se tiesi että jään yksin asumaan kesäksi vaasaan.... Jouduin muuttamaan siksi ajaksi pienempiin asuntoihin. Takapiha oli todella pieni jonka peitti iso pensas. Aloin eräs päivä tylsistyneenä siivoamaan pihaa ja leikkelemään jo todella kärsinyttä pensasta. Lopulta sain takapihan näyttämään hyvältä ja raahasin sinne pienen tuolin itseäni varten. Eräspäivä sitten istuskelin ja ihmettelin lokkien laulantaa ja yhtäkkiä vierestäni kuului tuhina. Siiliherra siinä vieressä myös ihmetteli maailmanmenoa. Piti varmaan puhdistetusta pihasta myös. Koko kesän siiliherra kävi luonani takapihalla lähes päivittäin. Siiliherrasta tuli paras kesäystävä. :)

    VastaaPoista
  21. Oo, kahdella arvalla kenties mukana. Jäin niin ajattelemaan siiliherraa!!:)

    VastaaPoista
  22. Kääks, viime hetkellä mukaan, ja kahdella arvalla. Vaan ei mulla taida olla mitään siilimuistoja. Lapsuudessa näin vain muutamia siilejä, ja niistäkin oli yleensä vain piikkipeite jäljellä ketun jäljiltä. Oonkohan juuri koskaan nähnyt luonnonvaraista (elävää) siiliä, vaikka olen asunut puoli elämääni ihan keskellä metsää... Hmm.

    Määhän niin haikailin pitkään tuollaista lemmikkisiiliä, vaan lopulta päädyttiin kumminkin kissaan. Tai kolmeen. Toisinaan kissojen tihutöitä tutkiessani pohdin, olisko se siili kumminkin ollut helpompi... :)

    VastaaPoista
  23. Mukana kahdella arvalla (ei kai ole enää korrektia linkittää, kun arvonta päättyy huomenna?).

    Siilimuistoni on teinivuosilta. Silloin vanhempieni kodin terassin alla asusti siili, jolle nuorimmainen pikkusisareni jopa antoi nimen. Meillä ei ollut lemmikkejä, ja hän kutsui siiliä lemmikikseen (kertoi kavereillekin, että hänellä on lemmikkisiili). Sisko vei siilille maitoa, koska emme vielä silloin tienneet, että eihän niin saa tehdä. Parina kesänä siili siellä näyttäytyi. Liekö ollut sama siili?

    VastaaPoista
  24. Tapasin oikein mukavan siilin juhannuksena. Se säikäytti minut rapistelemalla pusikossa. Yritin kuvata hänet, mutta se ei sopinut vaan siili lyllersi piiloon.

    Osallistun kolmella arvalla.

    Mukavaa syksyä :)

    VastaaPoista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)