Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Viikon saldo ja arvonnan tulos :)

Tällä viikolla onkin tapahtunut vaikka mitä. Joten luvassa on palasia sieltä ja täältä :)
Aloitetaan tärkeimmästä tapahtumasta, eli Seelian synttäreistä! 

Kaapista kaivettiin taas Pentikin lautanen esiin, niinkuin on ollut tapana tehdä merkkipäivänä ja jouluna jne. Mitään ihmeempää heinäsirkkakakkua tai vastaavaa ei tänä vuonna tehty, sillä neitokainen on nyt pienellä laihdutuskuurilla. Huomaamatta on pienelle piikkipallollemme tullut 100g lisäpainoa. Ruoka on koostunut, ehkä liiaksikin madoista, joita on nyt korvattu sirkoilla ja muilla kevyemmillä herkuilla :)


Toinen vuosi siis takana yhteistä eloa tämän ihanan kullanmurun kanssa ja toivottavasti vuosia vielä riittää, vaikka siilit eivät kovin pitkäikäisiä olekaan. Hienosti ollaan pärjätty ilman mitään sairastumisia ja toivotaan näin jatkuvan edelleenkin :)

Onnittelut pienelle murulle vielä kerran ja kiitos myös teidän onnitteluistanne!



Tällä viikolla myös innostuin uudelleen kokeilemaan kasviksien höyryttämistä ja sain pojalle monta purkillista soseita pakkaseen. Soseet laitoin vanhoihin pilttipurkkeihin ja etiketit tulostin täältä.
Turhamaista, voi joku taas todeta, mutta minkäs sitä ihminen itselleen mahtaa :)
 Ja ompa noita nyt paljon kivempi katsella!
Eikä muuten tullut sitä viimekertaista pohjaanpalamisefektiäkään kun sai keskittyä rauhassa.
 

Naapuri pyysi minua noukkimaan karviasmarjoja heidän puskistaan, koska niitä oli tullut niin paljon eikä heillä ollut niille käyttöä. 
Ja sehän sopi minulle. Meidän puskat ovat vielä niin pieniä tai oikeastaan ne ovat pojan marjapuskia jotka isotäti toi meille tällä viikolla istutettavaksi, kiitos niistä!
Joukossa oli monenlaista puskaa, puuta ja pensasta :)

Mutta takaisin niihin karviaisiin. Mietin tulisiko niistä hyvää mehua, vaikka ovatkin sellaisenaan aika kirpeitä. No, kokeilemallahan se selviää.
Reseptin vedin hatusta ja se menee näin:

1 l vettä
2 kg karviaismarjoja
800 g sokeria

ja sitten mietin, mitä ihmettä sinne mukaan voisi nopeasti laittaa sekaan, jottei maku olisi kovin karvas. 
Avasin jääkaapin ja siellähän se möllötti: yksinäinen mansikka-lime siideripullo :) No lurautinpa koko pullon marjojen joukkoon ja keittelin alkoholit pois. Ja arvatkaapa mitä? Tuli kyllä todella hyvää ;)

Mehut laitoin kahteen pulloon ja loput myös pilttipurkkeihin (mieheni ja anoppini ehdottivat tätä), pakastimesta voi nyt ottaa yhden pilttipurkin kerrallaan ja kun sen sulattaa ja lantraa vedellä tulee hieman yli litra valmista mehua kerralla. Kätevää sanon minä!


Tädilläni oli myös tälläviikolla synttärit ja lahjaksi ompelin pikkuisen sisustustyynyn, jota koristaa hänen koiransa kuvat. Koska kyseessä on mäyräkoirulaisen söpöläinen tilasin vielä teemaan soveltuvaa kangasta, joka oli mielestäni kyllä aivan ihanaa.
Samasta kankaasta ompelin myös passinkannet.

Lisäksi ompelin jotain pientä myös pikkusiskoni huomisiin koulun myyjäisiin, joiden tuotto menee heidän luokkaretkeensä. Itsekin pitää olla skarppina aamulla matkassa, jos vaikka ostaisin jotain ihania leivonnaisia tuolta myyjäisistä :)



Muutama postaus taaksepäin esittelin meidän leluaarteita ja kerroin silloin, että hankintalistalla oli yksi lelu hinnalla millä hyvänsä. Tässä se nyt on, eikä hintaakaan tullut kuin 4 euroa +  parin euron postikulut. Minulla oli pienenä näissä vaunuissa samanlainen lelu, mutta omani oli hieman kärsinyt ja pari nallea oli rikki, joten lähdin metsästämään vastaavanlaista ja ehjää. Ja onneksi löytyi :)

Poika siellä hinkkaa sormilla pientä hampaan alkuaan, joka huomattiin sunnuntaina. Syy parin päivän itkuisuuteenkin siis selvisi.



Minullahan ei kovin hyvää arpaonnea ole liiemmin ollut, paitsi viimevuonna voitin Liisan arvonnasta ihanan patakintaan :) Nyt kuitenkin onni suosi taas ja posti toimitti keskiviikkona nämä ihanuudet, jotka olin voittanut Alppihovissa blogin arpajaisista:



Ja nyt siis siihen omaan arvontaani.
Raapustelin lippuset ja lappuset ja pikkumies sai toimia onnettarena.
Voittajaksi selviytyi: Punatukka!

ONNEA PALJON!

Lisäksi ajattelin, että nostetaanpas vielä yksi "lohdutuspalkinto" arpa. Mutta pojan sormiin tarttukin kaksi, joten on tietenkin reilumpaa sitten antaa palkinto myös näille kahdelle.

Nämä kaksi onnekasta ovat:

Liisa ja Kiiu!

Laittakaapas osoitteeseen: hirsitalonsuojissa@gmail.com osoitetietonne niin paketti lähtee teidän suuntaanne. Liisan palkinnon voin laittaa tulemaan vaikka samassa paketissa kun saan "Hyvä kiertämään" tempauksen jutut valmiiksi :)


Niin, ja se lohdutuspalkintohan on tuollainen pikkuinen "Seeliakopioksi" ristitty pehmosiili, joka tuossa arvonnassakin oli palkintona :)

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osanottajille! Siilikertomuksenne olivat mukavaa luettavaa, on kiva kuulla, että nuo piikkipallot joihin olen niin kovasti hurahtanut, ovat ilostuttaneet myös teidän elämäänne. Käykääpä ihmeessä lukemaassa noista siilimuistoista täältä.


Tervetuloa uusillekin lukijoille ja pysykäähän kuulolla!
Mukavaa viikonlopun alkua.

~Marika~

20 kommenttia:

  1. No voihan KÄÄK! Minä se ihmettelen, että millä ajalla sinä saat tuon kaiken tehtyä :D
    Reipasta menoa sanon minä!

    Tuo vaunulelu on ihana!! Meillä on vaunuissa retro-kissat :)

    Onnea Seelialle! Hieno on cupcake ja varmaankin maistuva ;D

    Kivat viikonloput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Bongasin myös retrokissat, mutta sitten päädyin näihin nalleihin, koska mulla oli ne pienenä :)

      Poista
  2. Juu...minäkin muistan tuon vaunuhelitimen...:)

    VastaaPoista
  3. Voi kuka ihana pieni siellä vaunuissa kurkkii ♥
    Ja näköjään oiva onnettarenkin roolissa! Laitan postia tulemaan sinulle kunhan tästä ehdin, kiva yllätys oli vastassa kun tulin lueskelemaan -ensin kehutaan ja pari postausta myöhemmin lahjotaan!! Ei huonosti, sanoisin ☺

    Pilttipurkit olis ihania käyttää uusiksi, nyt kun niissä on jo säälliset korkitkin (toista se oli silloin joskus) mutta mä en jaksa sitä perhanan liimaa, mitä ne etiketteihin käyttää....ja usko pois, purkkeja tulee -mä olen ahne mangorahkan perään ☺☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt taisi tulla sulle vähän makeaa mahantäydeltä ;) Kiikutin kirjeen postiin tänään, joten se on sulla varmaan alkuviikosta. Pilttipurkkien liima on kyllä kieltämättä ärsyttävää. Onneksi se lähtee kuumalla vedellä hinkkaamalla suhkoht helposti pois.

      Mangorahkaa pitää kyllä maistaa :)

      Poista
  4. Nallenauha vaunuissa näyttää niin tutulta, että luulenpa lapsuudenkodissani olleen samanlaisen. Se on niin tutunnäköinen, ihana :)

    VastaaPoista
  5. Voi ihanaa ihanaa!! Mulla onkin sitten oikein kaksinverroin, mitä odotella sieltä teiltä päin tulevaksi!!! Jee! Ja olen varma, että Peipponen on uudesta Seeliakopiopetikaverista hurjan onnellinen :)

    Ihania ompeluksia ja tuo vaunujen lelu on kyllä aika nostalginen :)

    Itse ajattelin tehdä tänä syksynä taas viime vuonnakin tekemääni kurpitsaappelssiinimarmelaadia...muutapa en ole vielä saanutkaan tehdyksi tänä vuonna. Noh, saatan kyllä ompuistakin vielä jotain tehdä, tod.näk. hilloa. Ihanaa, kun jaksat itse tehdä ruokiakin poitsulle, ja vieläpä noin nätisti kaikki laitaa etikettejä myöten, vau! <3

    Onnea myös sulle arpavoitostasi ja Punatukalle sekä Kiiulle myös onnea!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa!

      Tuo sun marmeladi kyllä kuulostaa hyvälle. Pitäisi joskus kokeilla jahka saisin aikaiseksi kasvattaa kurpitsoja :)

      Poista
  6. Onpas siellä teillä tapahtunut.

    Onnittelut Seelialle.

    Jahas arvontaakin oli,nyt meni ohi näiden kiireiden kanssa.Onnittelut punatukalle.

    Ihanaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JaanaElina. Kiirettä on kyllä piisannut :)

      Poista
  7. Siellähän ollaan oltu hurjan energisiä ja aikaan saavia!
    Onnea ihanan arvonnan voittajille ja onnea sinullekin voitosta!
    Niin ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kerrankin mullakin oli onnea arvonnassa :)

      Poista
  8. Voi tuota suloista Seeliaa,hyvin näyttäis synttäriherkut maistuneet:)100 grammaa kuulostaa kamalan pieneltä määrältä mutta kun kyseessä on noin pieni siilineito niin se lienee kuitenkin jonkunsorttinen painontarkkailu edessä,voi Seelia-rukkaa;)
    Voi mahoton mikä energiapakkaus sä oot,ihan aivan ihania juttuja olet saanut aikaiseksi!Ja kauniit etiketit ei tod. oo liioittelua,silmänilo on yhtä (tai no ainakin melkein)tärkeää kuin suunilokin:)
    Ihanaa tiistaita sinne,täällä ainakin paistaa aurinko,toivottavasti sielläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi :) Kyllä se lähes 100g on aika paljon pienelle siilineidille. Mutta nyt sitä painoa on tiputettu pikkuhiljaa :)
      Täälläkin paistoi aurinko, mutta sitten alkoi taas hirveä rankkasade!

      Poista
  9. Aivan mainioita elämän sulostuttajia nuo siilit.Eli kovasti onnea synttärisankarille! Ja ihan hassu parivaljakko muodostui meidän kotonamme aikanaan Afrikkalaisesta kääpiösiilistä ja Cornish Rex kissapojasta. Sille juoksemisen määrälle ei ollut loppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti oli kiva parivaljakko. Voin vain kuvitella :)

      Poista
  10. Voi, onko teillä tuollainen suloisuus lemmikkinä:) Ihana!!
    Se ei taida olla aivan tavallinen siili?

    Noita lasten ruokia on toi helppo tehdä, ja tietääpähän sitten mitä oma kulta syö:) Tosi kauniisti olet purkit laittanut! ♥

    VastaaPoista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)