Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Ensilumi peitti maan

Täällä satoi eilen ensilumi.
Olisittepa nähneet pienen miehen ilmeen kun hän lenkillä ollessamme näki valkoisten pienten hiutaleiden leijuvan alas taivaalta! Voi sitä ihmetyksen määrää :)

Lumisade jatkui koko illan ja yönkin ja aamulla oli lunta maassa jo monta senttiä.
Sen kunniaksi laitoin jo ensimmäiset jouluverhot ikkunaan. Tällaiset verhot tulevat siis kaikkiin olohuoneen ja keittiön ikkunoihin, mutta aloitin nyt tuosta pienimmästä. Ajattelin ensin laittaa beigen sävyiset nauhat verhoihin, mutta koska aikani on rajallista, niin ajattelin, että laitetaan samalla jo vähän joululookkia, koska eihän siihen jouluun nyt enää niin kovin pitkä aika ole.

Verhojen kankaat oli muuten todella mahtavaa materiaalia ommella. Laskosverho koostuu tuollaisesta valkoisesta pellavan tapaisesta kankaasta ja ripustuslenkit on ihanasti sellaista "vanhan ajan" punaista patjaraita kangasta. Piristykseksi ompelin vielä tuollaiset  sydännauhat.


 


Sisustuslehdestä pongasin tuon hauskan idean tehdä raastinraudasta kynttilälyhty. Somisteeksi laitoin Tildan nauhaa. Raastin oli alkuperäiskuvassa ylöspäin kapeneva, jolloin se oli kauniimman näköinen, mutta kelpaa tämäkin minulle :)

Tätini oli tehnyt taas uuden siililöydön: tuo kuvassa oleva Humppilan lasinen siili löytyi kirpputorilta. Siilipiparkakkumuotti odottaa vielä leipojaa, joten se saa vielä toimittaa koristeen virkaa. Enkelisomiste on edesmenneelle mummulleni aikoinani äidin kanssa hankkima ja se ostettiin mummulle suojelusenkeliksi kun saimme kuulla hänen vakavasta sairaudestaan. Toisellakin mummullani on tämä samainen koriste suojelusenkelinä :)
Kukkakimppu on taas mieheni mamman muistojuhlasta, hänet saatettiin haudan lepoon viime lauantaina. Sydämen muotoisen tuikkukipon saimme lahjaksi kultaliikkeestä, josta ostimme pari joulua sitten kihlasormuksemme. Lisäksi kuvassa on myös Eenan tekemä kaunis Onnenkakku taulu.






Toisen  kynttiläsommitelman laitoin saarekkeen reunalle. 
Se ei vielä ole kovin jouluinen, mutta syksyinen kylläkin!





Täällä on menossa Seelian huoneen raivaus. Paljon on tavaraa kirpparille menossa. Olisi niin kivaa saada huone valmiiksi, mutta siellä odottaa niin moni keskeneräinen huonekalutuunauskin, että taitaa mennä vielä tovi.

Päivällä haettiin pojan ensimmäiset studiokuvat ja voi että olen onnellinen kuinka ihania niistä tuli. Täällä paikallislehti järjestää kuvakilpailun johon myös poikamme kuva pääsi mukaan. Kisan tuotto käytetään kehitysvammaisten lasten virkistystoimintaan, joten kaikki tutut joille tämä paikallislehti tulee, niin olkaa tarkkana ensikuun alussa, kun kuvat ilmestyvät :)


Seelia on taas kärsinyt pimenevistä illoista ja sen vuoksi sen huoneessa on valot päällä iltaisin. Siilityttö kun yrittää horrostaa jos hämärä saapuu liian aikaisin.

Tässä kuvaa lämmittelystä fleecepeiton lämpimässä syleilyssä.

 

Kiitos taas kaikille kommentoijille. Voi sanoa, että sukkahousut osoittautuivat keskustelun herättäjäksi. Erityisen ihanaa oli kuulla kommenttia myös anonyymeiltäkin lukijoilta. Teistä kun ei blogiin jää muutoin mitään tassunmerkkiä :)

Mukavaa viikonloppua!

~Marika~

23 kommenttia:

  1. Tuo raastinrautaidea on magee. Ja Seelia suloinen. Hienoja ovat myös ompelemasi verho + sydännauha. Viikonloppuja! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitäisi löytää vielä sellainen paremman mallinen raastinrauta :)

      Poista
  2. nonniii..jollakin muullakin jouluverho buumi menossa ja koska sinä nyt jo laitoit ikkunaan saakka taidanpas minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää pikkuhiljaa alkaa laittamaan jo joulua, kun ompelemiseenkin menee oma aikansa. Ehkäpä sitten joulukuun alussa olisi viimeistään valmista :)

      Poista
  3. Voi miten kaunis verho ja nuo sydämet ovat piste iin päällä...tykkään kovasti!

    Meilläkin on LUNTA ja aurinko paistaa...on mitä ihanin ulkoilusää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista :)On kyllä mahtava ulkoilusää, pakko mennä lenkille jossain vaiheessa.

      Poista
  4. Todella kauniita!

    En tiennytkään, että lemmikkisiliitkin pyrkivät horrostamaan. Luulin, että kun sisällä on lämmintä, niin se riittää pitämään "hereillä". Syynä on siis hämärä. Mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seelia reagoi helposti myös lämpötilaan, mutta se on tällä hetkellä hallinnassa sen kaapin edessä olevan "irtopatterin" ansiosta. Valoisan kesän jälkeen nopeammin tuleva pimeys vaikuttaa myös. Kääpiösiilihän ei saa mennä horrokseen, koska se ei ole sille luontaista. Horrokseen meno olisi sille kohtalokasta. Onneksi kuitenkin sen touhuja seuraillaan joka päivä, jolloin vahinkoa ei pääse käymään :)

      Poista
  5. Tosi kaunis verho ja sydämet ovat piste iin päällä. JA kaunista on ikkunan allakin:)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Tervehdys! Blogiasi on kiva seurata, kun itsekin bloggailen hirsitalosta, http://tarja-snowland.blogspot.fi/. Lisäsin blogisi oman blogini linkkeihin :). Meilläkin on ollut aikanaan siilejä, kaksi afrikkalaista kääpiösiiliä; Kaapo ja Hertta, ja intialainen pitkäkorvasiili Esi-Isä :). Nyt kaikki jo edesmenneitä. Hyvää alkutalvea! Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Kävinkin jo pikavisiitillä blogissasi ja päätin tulla vielä vierailemaan sinne paremmalla ajalla myöhemminkin. Ihanat nimet siileillä, pitkäkorvasiilikin on söpö! Olen kuullut että ne vaan tuppaisi olla hieman ärhäkämpiä tapauksia, tiedä häntä pitääkö sitten paikkaansa.

      Poista
  7. Uijuijui Seelia jaksaa yllättää söpöydellään vaikka vain kääriytyneenä vilttiin.

    Minulla olisi sinulle jotain blogissani
    http://hexunblogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Piipahdan katsomaan jahka vaan ehdin :)

      Poista
  8. Kaapattiin Kipan ploki ja sieltä löytyy Seelialle tunnustus! ;)

    T:Nasu ja Bono

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Sielläkin pitää siis piipahtaa katsomaan :)

      Poista
  9. Voin kuvitella miten ihmeissään pikkumies lumesta oli,tuo on yks niitä vanhemmuuden isoja iloja kun pääsee seuraamaan miten lapsi iloitsee kaikesta uudesta,siinä vähän niinkuin nuortuu itsekin,tai ainakin saa aavistuksen siitä miltä itsestään on aikoinaan samat jutut tuntuneet:D
    Kauniit varhot olet ommellut ja sydännauha on piste iin päällä,mulla alkoi sormia syyhyttää nauhan nähdessäni:)Jos vaikka sitten tarttuis ompelukoneeseen kun saa tuon seinän valmiiksi...Aikamoisen valikoiman olet onnistunut siilijutsia löytämään,silmä on varmasti harjaantunut Seelian myötä:)Kivaa päivää sinne teille ja rapsutukset Seelialle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä nuo pojan ilmeet ovat ikuistamisen arvoisia vähän joka asiassa :)

      Poista
  10. Täältähän löytyi mukava blogi :) - hyvää pyhäinpäivää sinulle !

    VastaaPoista
  11. Käyhän kurkkaamassa blogissani, siellä on sinulle haaste! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Aloittelinkin jo vastaamista :)

      Poista
  12. Tutunnäköiset verhotangot.. Meillä ne eivät vaan ole vielä pääseen kaikki ikkunoiden päälle, miten lie sekin niin hankalaa hommaa ettei saa aikaiseksi ;)

    VastaaPoista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)