Sisustamista, käsitöitä, tuunailua ja meidän elämää alla kurkihirren oman, lämmössä kotilieden soman.

torstai 11. lokakuuta 2012

Syksyttää.

Tulvatilanne täälläpäin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan ainakin suurimmilta osin.
 Moni on varmaan uutisista ja lehdistäkin lukenut, että kaikille ei viikonloppuna alkaneen tulvan vuoksi kuulu oikein hyvää. Kauhistuksella olen katsellut kuvia joissa vesi on noussut sisätiloihin jo tosi korkeallekin. Kamalaa ajatella tilannetta, jossa oma monta vuotta kauhealla vaivalla rakennettu talo ja puutarha peittyisivät hetkessä veden alle. Jaksamisia siis kaikille joita veden nouseminen on koetellut tavalla tai toisella!

Koska sadetta on piisannut liiankin kanssa, on nurmikon leikkaaminen jäänyt viime aikoina todella vähälle. Nyt sitten pojan päiväunien aikaan ajattelin leikata edes pienen siivun nurmikosta ja sadetta uhmaten laitoin kumpparit jalkaan ja raahasin leikkurin rakkineen nurmikolle. Aikani konetta ny'ittyäni (varmaan 20 min)  hermostuin koko hommaan, joten antaa hemmetti heinän sitten kasvaa, olenpa ainakin yrittänyt. Kaikki vippaskonstit ryypynpainelusta tulpanhattuun on kokeiltu, mutta rakkine ei inahtanutkaan :(

Päätin sitten pikaisesti napsia kaikki puskat ja puut syyskuntoon ja siirtyä sisätiloihin blogin pariin, koska sitä on nyt viikko tolkulla tullut laiminlyötyä aikalailla. En tiedä yhtään mitään mitä muillekaan kuuluu, kun aika on tuntunut lentelevän siivillä jo hetken aikaa.
 






Tämän kesän aikana hankkimamme ihanuudenkin olen unohtanut esitellä. Tässä siis se jo pidempään haaveilemani kaksi ovinen puulato. Maalasin sen talon sävyiseksi ja sukulaisilta löytyi kauniita vanhoja kattotiiliä, joissa kasvoi jo kauniisti sammaltakin. 

Tarkoitus olisi, että puolet erotettisiin väliseinällä ja toiselle puolelle tulisivat takkapuut ja toiselle puolelle pihatarvikkeet. Puita on nyt tällähetkellä kuitenkin niin hirveät määrät ettei latoon mahtunut niiden lisäksi mitään muuta. 

Kolat ja lapiot jäivät siis pihapuolelle, kuten kuvasta näkyy. Kohtapa se talvi taitaa tullakin, joten odotelkoot nyt lumisateita tuossa :)









Etupihaakin sain vähän syksyisemmän näköiseksi. Ostin vain callunoita 4 kpl, kaikki muu löytyikin sitten omasta takaa. Edullisesti päästiin siis tällä kertaa, kerrankin :)








Meidän minimies täytti alkuviikosta puoli vuotta. Mihin se kaikki aika oikein juokseekaan? Tammikuussa pitäisi muka palata töiden pariin, pah sanon minä! Enhän minä tuota raaski mihinkään hoitoon antaa, taidan nauttia yhteisistä hetkistä vielä hetken aikaa hoitovapaalla.

Pikkumies yrittää  jo kovasti ryömiä ja jalkoja vedetään jo vatsan alle konttausasentoon, mutta yritykseksi tuo eteenpäin pääsy on vielä vähän jäänyt. Muutaman kerran on eteenpäin jo päästy ja taaksepäin jo useamminkin, mutta kunnon ryömintää se ei vielä ole.




Yö unetkin ovat hieman parantuneet. Kolmella heräämisellä mennään vieläkin, mutta se on ihan luksusta entisiin verrattuna, joten en valita. Edellisaamuna kävikin aika koominen tilanne, kun mies lähti aamulla töihin ja sanoi palaavansa pakkaamaan työmatkaa varten klo: 9 aikoihin. Yhdeksän aikaan minä sitten heräsin siihen, että mies kollaa vaatehuoneessa ja poika nukkuu vielä vieressäni. Ampaisin ylös samantien ja aloin herättelemään poikaa. Sain aikaan 2 silmäparia ihmetteliviä katseita: poika oli aivan puulla päähän lyöty ja mies ihmetteli,mitä ihmettä minä oikein teen? Sanoi, että anna nyt kerrankin nukkua kun toinen nukkuu. Minulla vain velloi päällimmäisenä mielessä, että nyt sillä ipanalla on jokin hätä kun vielä nukkuapossottaa tähän aikaan :) No eihän sillä mitään hätää ollut, olisi vain kerrankin tosiaan nukkunut näin myöhään, mutta hätääntynyt mutsi meni herättelemään ja varmaan pelästyttämäänkin toisen :)  Heh heh, sitä se teettää kun on tottunut siihen, että aamupuuroa syödään aina viimeistään puoli 8, meni yö sitten miten meni. 

Näitä "ysi" aamuja voisin ottaa enemmänkin kiitos!


Huomasiko kukaan muuten alimmaisen kuvan siili sukkia ja siili bodya?  Ei siitä vaan mihinkään pääse :)


Nyt riennän pyykkien pariin ja leikkimään poitsun kanssa. Toivon todella, että lähiaikoina pääsen päivittelemään tietojani ja lukemaan teidän kuulumisianne. Ehkä jo tänä iltana :)
Siihen asti näkemisiin!


~Marika~





14 kommenttia:

  1. Moikka! Usein olen täällä käynyt vierailulla, mutta en ole tainnut kommenttia jättää. Hirsiseinistä pidän kovasti. =) Ihana tuo teidän uusi puulato. Ja Seelia on todella söpö. Meiän pihalla tepastelee usein siili ja siinä onkin koirilla ihmettelemistä.

    Mulla on blogissa meneillään KILPAILU ja yhdessä palkinnoista on mukana jotakin kovinkin siilimäistä. Tervetuloa kisailemaan! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jätit kommenttia tällä kertaa :) On aina kiva kuulla sellaisiltakin lukijoilta palautetta jotka eivät usein kommentoi!

      Pitääpäs ehdottomasti tulla mukaan kisailemaan :)

      Poista
  2. Voi mikä ihana lato!! En ole tuollasta nähnytkään! Meillä olisi tarvetta kanssa vajalle ja puillekin pitäisi suoja saada, tuohan olisi aivan ihana!
    Siis tuossa ovien välissä ei ole väliseinää valmiina, vaikka siltä ulkoapäin näyttää? Aivan ihana!

    Ja kiva, että oot saanut nukuttua! Meillä menee vaihtelevasti, välillä herätään tosi usein, välillä vähän vähemmän usein :D
    Hirveen äkkiä tämä aika menee! Ensi viikolla meidänkin mimmi jo 4kk! :)

    p.s. Tämän pienen kommentin kirjoitus kesti n.17.30 - 21. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään kyllä todella kovasti tämän ladon mallista. Tuo on siis todellakin sellaista sorttia, että väliseinän saa rakennettua sitten kun haluaa.

      Kyllä menee aika lujaa eteenpäin. Toivottavasti teidänkin yöunet paranee. Meillä alettiin nukkua paremmin kun otettiin puuro mukaan kuvioihin aamuisin ja iltaisin.

      Tää olikin siis arvokas kommentti kun sitä noin kauan kirjoitettiin!

      Poista
  3. Komea lato! ja symppiksiä nuo siilipatsaat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!Patsaita on tullut keräiltyä, ja nuo valkoiset ovat aurinkokennovaloja :)

      Poista
  4. Komia tuli ladosta ja hienot nuo kärrynpyörät seinustalla.
    Muistan itsekin, kun kuuntelin heti korvat höröllä, jos poika nukkui vähän normaalia pidempään. Äidinvaistot käyvät joskus vähän ylikierroksilla ensimmäisinä vuosina ;) Lapsuuden aika menee niin nopeasti, että siitä kyllä kannattaa nauttia mahdollisimman pitkään. Jos siihen on vain mahdollisuus. On niin hienoa itse nähdä ja kuulla ne ensimmäiset konttimiset, ylösnousemiset, kävelemiset, sanat ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tykkäisin olla kyllä kauemminkin kotona pojan kanssa, mutta katsoo nyt mitä on tullakseen. Ihanaa olisi juuri nähdä nuo kaikki jutut omin silmin!

      Kärrynpyörät olisi tarkoitus saada joskus tuonne tienpäähän koristeiksi, mutta se on vielä edessä siintävä projekti se :)

      Poista
  5. Ajatella, että minimies on jo puolivuotias!! Onnea!
    Jännä, miten tuo sun siilifanitus on tarttuvaa siinä määrin, että itsekin on alkanut kaupoissa kiinnittämään huomion kaikkiin siilijutskiin, hihi.
    Onneksi teillä ei ole vahinkoa tullut tulvan takia, ihan kamalaa tosiaan, että taloja tuhoutuu sateiden takia, ja vieläpä Suomessa!
    Kaunis tuo teidän lato ja sun syyskoristukset myös!
    Mukavaa vikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Yhtäkkiä siitä pienestä sylivauvasta on tullut jo aikamoinen äheltäjä ja pärisijä :)

      Tervetuloa vaan joukkoon hulluun, suuri osa sukulaisistakin aina bongailee mulle noita siilijuttuja. Tänäänkin tuli taas 2 uutta siiliaiheista tavaraa tähän taloon :)

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  6. Ihanan näköinen lato ja kärrynpyörät! <3 Etupihakin näyttää niin kauniilta!

    VastaaPoista
  7. Hellurei! Ihana lato siellä pihassanne. Hih, että mua huvitti tuo sun nurmikon leikkuu. Jätä vaan ihmeessä heinän leikkuut suosiolla ensi kesälle ;) Onneksi olette selvinneet itse pahemmilta tulvilta. Hurjaa kyllä :/

    Voi miten nopsaan se pikkumiehenne siellä kasvaakaan. Toivotaan tosiaan niitä parempia öitä ja pidempiä aamuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeestaan mä en sitten luovuttanutkaan kuin kahdeksi päiväksi ja sain kuin sainkin sen nurmikon leikattua. Kylvin nurmikon silloin kun minulla oli pahimmassa vaiheessa tuo raskauspahoinvointi, joten mulla on siihen sellainen viharakkaus suhde ja pakko oli leikata ennen talvea, ettei se vaan mene pilalle ;)

      Poista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)