Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulukuun yhdeksäs päivä

Meidän pikkumies on taas yhden kuukauden vanhempi, jo kahdeksan kuukautta.
Ihana suloinen pakkaus joka on päivisin meidän aurinkomme, mutta joka öisin tekisi vieläkin ihan jotain muuta kuin nukkuisi :) 

 Nyt muutaman yön ajan on pitänyt pitää poikaa meidän välissä nukkumassa, koska jostain syystä ei uni omassa sängyssä meinaa luistaa (Ah niitä ihania napakkoja potkuja ja raapaisuja, mitä yöllä satelee) Omaan sänkyyn kyllä aina nukahdetaan nätisti, mutta kun yöllä herätään, niin kiljunta ei lakkaa kuin vasta siihen, kun otetaan joko viereen nukkumaan tai tökätään tissi suuhun. 

TIEDÄN, että unikoulua pitäisi pitää ja onhan sitä kokeiltukin. Itse taidan käydä vähän ylikierroksilla ja oma uni ei välillä ole tullut edes puoli kolmeen mennessä. Tämän vuoksi mies sitten kokeili jäädä pojan kanssa nukkumaan ja minut passitettiin toiseen makuuhuoneeseen pois maidolta haisemasta. Yöllä kuitenkin heräsin siihen kun poika huutaa suoraa kurkkua jo useamman minuutin ajan. Ihmettelin, että minkähänlaista unikoulua se mies oikeen siellä pitää, kun ei volyymitason hiljenemistä ole havaittavissa ollenkaan. Silmät sikkuralla sitten menen katsomaan miten nuo kaksi oikein pärjäävät. Pikkumies on sängyssään konttausasennossa ja huutaa suoraa kurkkua, mutta mitä tekee isompi mies? No nukkuu, vaikka meteli on melkoinen!! Voi noita unenlahjoja, ihan kateeksi käy. 
Eli se siitä unikoulusta tässä talossa ainakin nyt hetkeksi ;)


Riisimurot ovat osoittautuneet ihan huipuiksi!

 Pojan ihanilla hymyillä kyllä jaksaa, vaikka yö olisi ollut huono ja sattuuhan sinne tänne niitä hyviäkin öitä. Siitä olen kiitollinen, että töihin ei tarvitse vielä mennä. Rakenteiden kestävyyslaskennat näillä unilla kun taitaisivat olla ihan jotain muuta kuin turvallisia. Joten työmaalle taitaa tulla muutenkin halvemmaksi pitää mut vielä hetken kotona :)


Tässä vielä kuvaa meidän adventtikyntteliköstä.
Tällä kertaa piti kehitellä numerot kanelitankojen avulla :)
Mukavaa toista adventtia siis teille!





Tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan, joten HOP HOP tuosta etusivulta osallistumaan!

~Marika~

11 kommenttia:

  1. Tuo on samalla elämän upeinta aikaa mutta samalla hyvin rankkaa.Meillä on osa tyttäristä nukkuneet huonosti, ei kelvannut muu kuin äidin syli...nuorimmainen nukkuu edelleen minun vieressä,kantapää potkuja satelee ja välillä nukutaan ihan solmussa,katkonaistahan se näinkin on ,se uni, mutta minulle jotenkin helpompaa.Ei varmasti yhtään helpota se tieto,että tuo aika on pian ohi...Halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on :) Olen kuitenkin tilanteeseen tyytyväinen, koska mitään kolikkeja ei meillä ole ollut ja se jos jokin olisi varmasti ollut raskaampaa. Kiitos sinulle!

      Poista
  2. Ei muuta kuin pojan viereen nukkumaan päikkäreitä, niin minä tein ;) Hih.. se tapa on vain edelleen... siis omat päikkärit. Niin ja nukkui ja nukkuu se poika vieressä yölläkin. Olen ajatellut, että ehkä meillä alkuajoista jäi pojalle jonkinlaisia traumoja, kun synnytyksen jälkeen vietiin heti pois äidin luota. Ja keskoskaapissa piti pikkuisen viettää ensimmäiset päivänsä ja keskolassa ilman äitiä (suurimman osan ajasta) muutenkin pari viikkoa. Kotiäidin psykologialla olen päätellyt, että läheisyydentarvetta ja turvaa äidistä ja isästä pitää ehkä sen vuoksi tankata koko lapsuuden ajan. Muista nyt kuitenkin mennä itse nukkumaan välillä toiseen huoneeseen, ettei tule liian suurta univajetta. Eiköhän se iskäkin siitä opi harjoituksen kautta heräilemään, kun opettelee jonkin aikaa ;)

    Kivat kanelitangot adventtikynttilöissä ! Niistä tulee varmaan vähän kanelintuoksuakin sisälle.

    Haleja kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihän se voi olla :) Pitää kyllä miettiä ratkaisuja unen suhteen, joten eiköhän sitä jotain keksitä!

      Poista
  3. No niinhän tuo aika rientää kuin siivillä,tuntuu että ihan vasta "paljastit" että yllätys,yllätys,meille syntyi vauva ja nyt on jo kasikuinen pikkumies siellä:O
    Nukkumisongelmat kuulostaa todella tutuilta,en viitsi edes kertoa ettet vallan peljästy;)
    Ja tuokin on niin tuttua että mies vaan kuorsaa vaikka lapsi itkee,siksi varmaan nainen onkin luotu synnyttämään,ois tuo ihmiskunta muuten kuollut sukupuuttoon aikoja sitten:D
    Kauniit on adventikot,tuo noista leijaileva kanelintuoksu mullakin tuli mieleen!
    Kiva kun kokeilit puuroa,aina on ilo kuulla että joku on reseptejä kokeillut,mun blogiin on muuten tultu muuten yli 2000!!!kertaa aurajuustokeittoreseptin perässä mutta arvaas monta kommenttia olen saanut siitä onko sitä tehty;)
    Blogissani on sulle pieni jouluinen haaste,jos univelaltasi jaksat niin käyhän kurkkaamassa,kiva niihin "kysymyksiin" oli vastailla...

    Ja hei,älä huoli niistä rakenteiden kestävyyslaskelmista,kuumaliimahan on keksitty;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuumaliimaa tosiaan, oiskohan mulla tuon ehdotuksen jälkeen enää työpaikkaa ;) Kiitos haasteesta ajattelin kyllä vastata siihen.
      Sukupuutto olisi tosiaan tainnut tulla jo ajat sitten ;) Ja tämä aika kyllä juoksee ihan hirvittävää vauhtia...

      Poista
  4. Ihanat nuo kanelitankokynttilät!

    VastaaPoista
  5. Pitkää pinnaa öisten temppujen kanssa, hämärästi muistan tuota aikaa omilta lapsilta. Yöunet ovat kyllä vaan niin tärkeitä, että niiden eteen kannattaa ajoissa tehdä kaikkensa.
    Kauniit adventtikynttilät olet tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitäisi kyllä koittaa nukkua päivisin jos yöunet jää huonoiksi. Päivällä olisi vaan niin paljon kaikkea muutakin tekemistä, että ennemmin nukkuisi yöllä ;) Eiköhän me joku ratkaisu pikapuoliin keksitä.

      Poista
  6. Pöntiäisellä oli myös kahdeksankuukautisena ihan sama vaihe; yöllä piti päästä meidän väliimme, kiinni minuun eikä isin syli meinannut kelvata. Jos yritimme nukuttaa häntä yöllä uudestaan, seurasi siitä vaan huutoa, joka loppui vasta, kun hän pääsi väliimme. Taisi tämäkin vaihe mennä ohi, mutta vaikea varmasti sanoa, koska sen jälkeen iskivät nämä hammas- ja flunssahässäkät. ;)

    VastaaPoista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)