Sisustamista, käsitöitä, tuunailua ja meidän elämää alla kurkihirren oman, lämmössä kotilieden soman.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Herkkuhetki

Eilen oli oikea herkuttelupäivä

Nimittäin se päivä kun paistettiin kananjauhelihaa pakkaseen :)


Jauhelihan tuoksu pisti pienen pään aivan sekaisin 
ja keittiössä ravattiin ees taas yrittäen löytää tuoksun lähdettä. 
Pakkohan pikkuinen oli nostaa syliin ja näyttää mistä tuoksu tulee...


Ja siitäkös riemu repesi :) 
Sai siilineitiä pidellä kaksin käsin ettei se olisi hypännyt lautaselle. 
Enkä hetkeäkään epäile etteikö kaikki olisi mennyt jos hotkimisen olisi sallinut.



Oli se vain niin hyvää!


Herkullista viikonloppua teille kaikille :)

~Marika & Seelia~

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Keittiötä ja pikkulaa

Aamulla hammaspesulla alkoi ärsyttämään tämä...


...tympeän näköinen saippuapullo.
Joten ryhdyin tuumasta toimeen ja ehostin sitä vähän.
Lopputulos on tässä.
Ihan kiva, saa kelvata siihen asti kun löydän kivemman pullon...
tai vaikka kauemmankin :)


Ja koska kamera oli käsissä, päätin ottaa muutaman 
kuvan täältä alakerran pikkulastakin. 
En muista olenko sieltä ennemmin kuvia paljoa ottanutkaan,
 joten tässä "pieni" kuvapläjäys.








 Pitää nyt ottaa vessaharjastakin kuva, 
kun sen metsästämiseen kului aika tovi ennenkuin sopivan löysin :)


 


Ja ettei menisi aivan vessatouhuiksi niin muutama
 kuva keittiöstäkin, 
koska tulppaaniruukkuun riitti vielä valkoista nauhaa.




 Leppoisaa sunnuntaita!
Nyt ajattelin mennä pihalle tekemään ensimmäisiä kukkaistuksia ruukkuihin.

~Marika~

torstai 22. maaliskuuta 2012

Antiikkia antiikkia


Esittelen teille nyt löytöni parin vuoden takaa. 
Tämä senkki on ollut alakerrassa yhdistetyssä Seelian/työhuoneessa, 
mutta koska huoneen sisustus on aikalailla alkutekijöissään 
ja huone niin sekaisin, en ole sieltä paljoakaan kuvia napsinut. 

Sunnuntaina saatiin yläkerrasta vanha sohva tieltä pois 
joten tämäkin antiikkiaarre sai arvoisensa paikan. 
Senkin päälle on jo peili hankittuna, joten se odottaa vielä asennustaan.



Ovissa on tällaiset hienot omenakuvioinnit.




Kävimme viimeviikonloppuna huutokaupassa
ja siellä oli samaa sarjaa tämän senkin kanssa sellainen vitriini,
mutta väri ei ollut sama, joten ei siitä sitten huutoja tehty.  

Huutokaupassa oli myös muitakin kivoja huonekaluja joista olisin pitänyt,
mutta kun sitä tilaa ei enää ole.
Jotain pitäisi heittää pois, niin sitten mahtuisi uutta tilalle.
Miehelle sanoin, että pitäisi olla vielä yksi huone lisää, johon hän vastasi, että
"Joo, päälle parisataa neliötähän on aivan liian
vähän kahdelle ihmiselle ja yhdelle siilille" 
Ei siis tainnut lämmetä lisäsiiven rakentamiseen, höh ;)

Tällä hetkellä keittiönpöytä ja olohuoneen tv-taso 
sekä hylly ovat kyllä sitä sorttia, 
että ne olen valmis vaihtamaan toisiin jahka kivat löytyy tilalle 
ja lompakonnyörit antaa periksi. 
Myös uusi sänky olisi kiva, sellainen jenkkimalli.




Täällä on jo kevättä ilmassa, hiukan tihuuttaa vettä taivaalta 
ja lumi sulaa kohisten katolta.
Muutama tiilikin taisi rapsahtaa rikki eilen kun lunta tippui katolta niin ryminällä  
(lumiesteet on hankittu, mutta asennus vähän kesken)

Hyllyprojekti etenee hitaasti, koska pihalla ei maali kuivu
 ja sisällä keittiön pöydälle ei montakaan laudanpätkää kerralla mahdu, 
mutta pikkuhiljaa edetään senkin suhteen...

Keväistä torstaita kaikille lukijoille!


~Marika~

torstai 15. maaliskuuta 2012

Hyllykkö


Hyvää torstaita kaikille! Seelian puolesta 
kiittelen mielenkiinnostanne viime postaukseen :)  
Siili on kyllä hieman erikoisempi lemmikki, 
joten ihmekös tuo jos se herättää uteliaisuutta ja kysymyksiä.
Täällä hyllykön teko etenee pikkuhiljaa...
puiden kuivuminen veikin enemmän aikaa kuin luulin, mutta eipähän pitäisi nyt olla vääntyilemisen vaaraa. 
Hyllykön osat on nyt siis katkottu oikean kokoisiksi 
ja ensimmäinen maalikerros laitettu jo osaan. 
Vielä on se viheliäisin osa edessä, eli hiominen. 
Sain siitä tarpeekseni kotimme rakennusaikana, 
kun lähes kaikki pinnat tarvitsi hiontaa ennen maalausta. 
Onneksi katto on tehty sormipaneelista, 
joten sitä oli vähän vaikea alkaa hiomaan ;) 
Hionnan jälkeen tuleekin sitten viimeistelymaalaus 
ja sitten hyllykön kokoaminen, jota tuskin maltan odottaa.



Hyllykköön tulevat laatikot tarvitsivat vähän miettimistä 
ja niiden löytyminen osoittautuikin aika vaikeaksi. 
Lopulta löysin jostain maininnan ruotsalaisesta Färg & Formista
ja sieltä löytyi mukavat laatikot. 

Vaikuttavat oikein tukevilta ja hyvälaatuisilta.




 Lisäksi hieman kaveriasiaa :)
Nimittäin rukki löysi kivan kaverin viimeviikon kirpparikierroksen johdosta!




...nimittäin tällaisen vanhanajan lankatelineen 
vai mikä tämän oikean nimi nyt sitten onkaan.
 Joku viisaampi varmaan osaa sanoa?!


 


Lisäksi minä olen saanut uuden ystävän/apurin! 
Varsi-imurin. 
On kyllä hiukka kätevä tuollaisessa pikasiivouksessa, 
kun ei tarvitse vetää ihan joka tomupallon 
ja leivänjyvän takia tuota keskuspölynimurin letkua tuolta kaapista.

Imuri koostuu lisäksi tuollaisesta rikkaimuri osasta
 jolla voi sitten imuroida esim leivänmurut pöydältä. Tykkään!




Taas ollaan hetkenaikaa tyytyväisiä :)

Tällaista tällä erää, nähdään pian ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

~Marika~

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Pieni ja pippurinen

Minä Seelia synnyin tähän maailmaan 13.9.2010 yhtenä kolmesta siskoksesta. 
Alhaalla olevassa kuvassa olemme 5 vuorokauden ikäisiä 
ja minä olen luultavasti tuo keskellä oleva peukalonkokoinen pötkylä, 
kuitenkin isoin kaikista :)





Tässä kuvassa olemme jo kuukauden ikäisiä, 
mutta kameralle poseeraaminen vielä jännittää.
Kotiin hirsitalonsuojiin minut haettiin marraskuun alussa 2010. 
Iskän ja äiskän (tai "orjieni" kuten siilimaailmassa kutsutaan) 
mielestä olin isokokoisin ja reippain pikkutyttö. 
Mukaani sain sukutaulun, tutun fleecepussin 
jossa mielelläni vieläkin nukun, sekä hiukan evästä. 

Koko pitkän ajomatkan (n.3h) nukuin kantokopassani tyytyväisenä 
ja heti kotiin päästyäni sain syödä ja siitä lähtien onkin sitten syöty :) 
Olin alusta asti reipas enkä pelännyt kovinkaan paljoa. 
Välillä piti vähän puhista ja koittaa maistaa sormia, 
mutta aika nopeasti sopeuduin uuteen kotiini.

Äiskä ja iskä nukkuivat ensimmäiset yöt alakerrassa minun kanssani, 
koska äiskää pelotti että tipun portaissa kun ravasin kaapissani kokoajan ees taas. 
Niiden oli kuitenkin pakko siirtyä parin yön jälkeen 
takaisin yläkertaan omaan makuuhuoneeseensa 
koska huristelin juoksupyörässäni yhtäsoittoa niin lujalla volyymillä, 
etteivät ne saaneet nukuttua.

Juoksentelen vieläkin joka yö juoksupyörässäni 
ja portaitakin tulen kaapissani alas melkeimpä laskettelemalla, 
koska vauhti on niin kova.



Minun päiväni alkaa siinä 8 aikoihin illalla. 
Yleensä odottelen herkkunapua pussissani tuhisten, 
mutta aika usein odottelen jo nenä kiinni kaappini lasissa, 
etteikö joku voisi tulla jo minua hakemaan.



Juoksentelen illat vapaana ja olen kova tutkiskelemaan paikkoja. 
Ensimmäisenä kierrän keittiön lattianrajat lävitse josko löytyisi jotain syötävää. 
Joskus löytyy, mutta yleensä ei koska äiskä 
on ottanut minun kiusakseni tavakseen imuroida keittiön 
joka ilta ennen kuin herään...noh, yrittänyttä ei laiteta. 

Yleensä minua torutaan tästä jokailtaisesta tavastani, 
mutta olen huomannut ettei minulle 
kauaa jakseta huutaa kunhan vain asettelen tassuni 
näin neitimäisen nätisti vierekkäin :) 
Silloin minä kuulemma näytän erityisen söpöltä!




Lempipaikkojani ovat takan vierusta, 
(johon käperryn palloksi näin) takan vieressä olevat piilolaatikot 
sekä erityisesti syli. 
Kun rentoudun päästän pienen huokaisun 
ja asettelen tassuni sekä häntäni kaikki mukavasti levälleen ja nukahdan.

Joskus kun iskä laittaa ruokaa pääsen hänen hupparinsa taskuun 
ja sekös vasta on hauskaa, 
kun saan samalla haistella kaikenmoisia herkkutuoksuja :)




Seuraavaksi vuorossa on yleensä ruokailu 
ja pidän erityisen paljon heinäsirkoista ja jauhomadoista, 
mutta kananpalat syön aina ensimmäisenä. 
Minulle annetaan myös kuivattuja sirkkoja ja toukkia, 
mutta  ne eivät ole kovinkaan hyvän makuisia joten jätän ne aina viimeiseksi. 
Kertaakaan en ole kylläkään mitään jättänyt syömättä 
paitsi niihin kamalan hajuisiin kuivattuihin kaloihin
 (joita äiskä yrittää välillä tyrkyttää) en kyllä koske! 
Tapanani on vain tuhista niille kiukkuisena. 
Kerran koitin maistaa myös kurkkua, 
mutta se sai aikaiseksi ruman irvistyksen naamalleni, 
sillä se oli jotain niin pahaa ettei sanotuksi saa. 
Syön vain kanaa ja hyönteisiä, en todellakaan sotkeudu mihinkään pupunruokiin...



Seuraavaksi jatkan paikkojen tutkimista ja haistelemista. 
Jos jossain on jotan mielenkiintoista saatan sitä 
hieman maistella ja tehdä hajusta vaahtopallon takapuoleni päälle tai otsalle. 
Näytän kuulemma aika hassulta, 
joskus vähän pelottavaltakin kun teen vaahtopalloja. 
Iskä ja äiskä miettii aina mihin mahtavat sisäelimeni 
oikein siirtyä kun saan itseni näin taivuteltua...

Toisia hassuja tapojani ovat myös haukottelu kieli pitkällä, 
poskieni hinkaaminen lattiaan ja puksuttavan äänen päästäminen 
kun haistan jotain mielenkiintoista. 
Tykkään myös kylpeä hiekassa ja tapanani on kieriskellä hiekkalaatikossani 
niin lujasti, että hiekkaa pöllyää jokapaikkaan ja nenäni on täynnä hiekanjyviä.

Olen myös todella sisäsiisti, sillä teen tarpeeni hiekkalaatikkoon, 
paitsi joskus kun on niin hyvä vauhti päällä jouksupyörässä 
etten raaski pysähtyä ja  teen asiani sitten siinä vauhdissa. 
Lopputuloksena on kuitenkin tassupesu josta en piittaa yhtään. 
Pelkkä veden lorinan ääni pelottaa minua, 
enkä astu tassullanikaan kodinhoitohuoneeseen, 
sillä tiedän, että siellä se pesu aina suoritetaan. 
Tassupesun jälkeen minun on pakko kauivautua turvaan 
niin syvälle kainaloon ja täristä siellä kunnes pelkoni taas helpottaa...

En piittaa myöskään kynsien leikkuusta, 
mutta jos se suoritetaan silloin kun syön niin silloin 
se ei haittaa minua laisinkaan...
minua ei hätkäyttäisi syödessäni varmaankaan edes 
korvan juuressa posahtava pommi :) 

  

Moni kyselee ovatko piikkini pistävät. 
No voin kertoa, että tottakai ovat ja pistävät ovatkin! 
Jos minua kiukuttaa nostan piikit pystyyn ja 
silloin äiskältäkin tulee vesi silmistä jos olen hänen sylissään , 
niin pistävät ne ovat. Jos taas olen rauhallinen niinkuin yleensä olenkin
niin minua voi aivan huoletta silitellä ja piikkini tuntuvat silloin lähes karvapeitteeltä.


Oudot ihmiset saavat minut hiukan pelkäämään 
ja puhisemaan, mutta rauhoitun yleensä aika nopeasti. 
Joskus katson parhaimmaksi kurkkia maailmaa 
vain täältä iskän käsien suojasta, olenhan todellinen iskän tyttö.

 Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin minullakin. 
Lempinimiäni ovat muunmuassa Sellukka, Piikkipuo ja Neiti.

Kun iskä ja äiskä menevät nukkumaan, 
he siivoavat ensin joka ilta kaappini ja piilottelevat sinne muutaman herkkunapun. 
Kuppiini he lisäävät tuoretta vettä ja vaihtavat hiekan laatikostani. 
Olen kuulemma reipas ja siisti tyttö, 
eikä kaappini siivoamiseen mene paria minuuttia kauempaa. 
Noin kerran viikossa kaappini siivotaan perusteellisemmin, 
mutta koskaan en ole kuulemma pahalta haissut :)

Kun näen että huoneeni ovi on auki otan kunnon vauhti spurtin 
ja syöksyn kaappiini. 
Pääsen itse kaappiini ja sieltä pois, 
sillä kaappini alimmassa kerroksessa on aukko seinässä sitä varten. 
Ensimmäisenä etsin kaikki herkkunaput,
 joita on piiloteltu milloin minnekin. 
Sen jälkeen juon paljon vettä, niin paljon, 
että melkein aina pitää aivastella koska vettä menee nenääni. 
Vasta lopuksi menen pissalle ja sen jälkeen kömmin hetkeksi nukkumaan. 
Herään uudelleen hetken kuluttua ja juoksentelen 
ja sisustelen kaappiani uuteen uskoon koko yön ajan 
ja menen nukkumaan noin 6 maissa aamulla.



Tällä kertaa siis asiaa minusta. 
Toivottavasti viihdytte jatkossakin seurassani!
Mukaan on tullut muutama uusi lukijakin, kiva!

Terkkuja, Seelia