Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Leluaarteita


Yksi päivä pojan kanssa leikkiessäni päätin käydä katsastamassa nettihuutokauppojen tarjontaa vanhoista helistimistä - ne kun ovat osoittautuneet kaikkein mukavimmiksi. Ne ovat selkeitä, niissä on hymyileviä naamoja ja kivoja värejä ja mikä pojan mielestä näyttää myös olevan tärkeää, ne tuntuvat kivoilta suussa pieniä ikeniä vasten :)

Meinasin lentää pyrstölleni kun näin hinnat : oli kymmentä ja kolmeakymmentä euroa, mutta yhden helistimen hinta oli jopa 60 euroa :) Kuinkahan paljon ihmiset on vaan heittäneet pois näitä vanhoja ihanuuksia ? No ne helistinkaupat jäi tekemättä, mutta yhden lelun meinaan saada, hinnalla millä hyvänsä. 
Toivottavsti saan tulla sen teille pian esittelemään :)

Toiset "lelut" mitä olen jo hetken (itselleni) pojalle halunnut, ovat nämä puiset kirjainpalikat. Onneksi pojan mummu oli kuullut toiveen ja saatiin nämä kotiutettua pojanhuoneeseen!
Söpöt ja sopivat mielestäni kivasti huoneen tyyliin.




 "My first year" kehyskin saa pikkuhiljaa täytettä.Tällähetkellä siinä on vain kaksi kuvaa, joten 2 on vielä tällä hetkellä laittamatta. Kohta saa laittaa 5 kuukauden kuvankin, hui!




Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Aihe taisi koskettaa monia :) Olen todella pohtivaista tyyppiä ja harva se päivä tulee funtsittua juttuja vähän syvemmin. En kuitenkaan ole sitä täällä blogissani tehnyt ennen tätä. Vastaanotto oli niin hyvää, että taidanpa uskaltaa tehdä tämän seuraavankin kerran :) Tuossa sivupalkissa on käynnissä kysely johon voi ilmaista mielenkiintonsa  kirjoituksien aiheiden suhteen.

Perjantaina kävin koululla keskustelemasta diplomityöni kohtalosta. Olen aika paljon sen suhteen tressannut, koska en haluaisi sen tekemisen venyvän kovin kauas tulevaisuuteen. Onneksi opettaja oli sitä mieltä ettei eläämäänsä kannata särkeä päättötyön vuoksi, vaan teen sitä rauhassa silloin kun on mahdollista. Onneksi lapsenhoitoapua on luvattu aina välillä, niin saan sitten pyhittää tuon ajan kirjoittamiseen.

Kommelluksiltakaan ei olla tällä viikolla säästytty. Olen alkanut pikkuhiljaa maistattamaan pojalle soseita ja tehnyt niitä itse keittäen, kunnes tajusin, että höyryttämällä kaikki vitamiinit säilyisivät paremmin. No ostin sitten sellaisen "höyrytinhärvelin" ja pilkoin kesäkurpitsaa aika läjän ja aloitin höyryttämisen. Koska minusta on tullut nykyisin hyvin lahopäinen yksilö, unohdin koko höyrytyksen kunnes havahduin hirveään hajuun koko huushollissamme. Vesi oli tietenkin päässyt loppumaan ja kattila oli ihan musta. Haju oli hirveä ja koko liesituuletin oli pakko puunata kokonaan. Niin lujasti haju oli tarttunut sen rosteripintaan. En tästä kuitenkaan lannistu vaan koitan yrittää uudelleen lähipäivinä. Katsotaan onnistuuko. Harmittaa kun ennen olin kävelevä muistilappu, muistin ihan kaiken ilman minkäänlaista lappusta tai lippusta. Nyt en muista mitään vaan kyselen mieheltä samoja kysymyksiä ties monettako kertaa. Toivottavasti älyni valuu "hukkaan" äidinmaidon mukana jolloin se siirtyisi seuraavalle sukupolvelle ja tulisi hyvään käyttöön :) Heh,heh.



Herra Hakkarainen sai siilikortin seurakseen hyllynreunalle. Oikealla muuten vilahtavat ne verhot, jotka pääsevät myös pian esittelyyn. Vähän pitää vielä tehdä pieniämuutoksia :)
Hyllykköön pitää myös laittaa kuvat, ehkä kuva isästä ja äidistä pienenä, sekä pojan omakuva? Tai kummien kuvat, heitä kun on myös sopivasti tuo 3.


Pojan huoneessa on siilien lisäksi myös paljon pupuaiheisia juttuja. Yksi suosikeistani on tämä lamppu! Alla myös ne retrohelistimet, jotka pojalla on tällähetkellä.
Mielessäni on joitain leluja joita haluaisin pojalle kerätä: Brion junarata, dublot ja Beatrix Potter aiheiset jutut, sekä puiset lelut. Tai näistä osaa olen jo kerännytkin. Onko teillä ollut jotain tiettyä lelusuosikkia mistä lapsenne ovat tykänneet tai mitä olette heille keränneet?




 Tunnelmallista loppuiltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa. Ajattelin kerrankin mennä ennen yhtätoista nukkumaan :) Tai noh, taitaa olla pakko kun miehen loma on nyt ohitse ja paluu arkeen alkaa.

Näkemisiin!


~Marika~

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kun vauva muuttaa taloon...

...mikä muuttuu ? 
Kun viime tammikuussa istuin mieheni ja ison vatsani kanssa perhevalmennuksessa ja tehtäväksi annettiin miettiä mikä muuttuu kun vauva tulee taloon oli vastaukseni silloin "luultavasti kaikki". Kuinka todeksi tuo vastaus onkaan muuttunut :)

Tiesin, että pitkät ja läpiyön kestävät unet ovat ehkä historiaa ja enää ei niin vain lähdettäisikään minnekään, sillä pian meitä olisi kolme ja menemisiä pitäisi silloin miettiä ja suunnitella hiukan enemmän kuin ennen.

Tiesin, että tulossa olisi jotain suurenmoista ja ennenkokematonta, saapuisihan meille pian suloinen pieni vauva ja minusta tulisi äiti ja miehestäni isä.

Talo ei ehkä enää olisi niin siisti, eikä niin hiljainen ja rauhallinen, mutta toisaalta taas toiveemme toteutuisi ja rakkaudella rakentamamme talo saisi täydennystä, jonka vuoksi se aikoinaan päätettiinkin rakentaa.

Rahankulutusta pitäisi enemmän miettiä, koska pikkuiselle olisi ostettava kaikenmoista enemmän ja vähemmän tarpeellista. 


Mutta kun silloin mietin, millä tavalla itse muuttuisin, ajattelin, että luultavasti pysyisin ihan samana ihmisenä, arvomaailma luultavasti kokisi jonkinlaisen muutoksen, sillä vauva varmasti menisi aina kaiken edelle. Kokisin suurinta rakkautta mitä ihminen voi kokea- näinkin ajattelin. Kuitenkin olin sitä mieltä, että mitään  muuta suurempaa ei tuolla pääkopassa kuitenkaan tapahtuisi, vaan olisin se sama pikkutarkka ja suorituskeskeinen nainen kuin aina ennenkin.

Kuinka väärässä tämän suhteen olinkaan.
Tiedättekö sen tunteen, kun ajattelee, että SITTEN KUN 
olen kouluni käynyt/  saanut sen oikean työpaikan/ löytänyt kunnon miehen/ muuttanut pois vuokrakaksiosta/ rakentanut talon, niin SITTEN alkaa se "todellinen" elämä.

Hassua näin jälkikäteen ajatella, mutta näin minä todellisuudessa mietin monta vuotta.  Elämä kului aikalailla opiskelujen ja töiden parissa, vapaa-aikaa ei liiemmin ollut ja kun oli niin silloin mentiin ja touhuttiin kokoajan kaikenlaista. Parhaimmillaan/pahimmillaan: opiskelin illat ja viikonloput, kävin normaalissa päivätyössä (tein jopa ylitöitä), vietin illat rakennuksella jolloin kännykässä oli muistutus, että muistin tehdä läksytkin vielä sen illan aikana :) Kaiken keskellä myös samalla surin minulle erittäin rakkaan mummuni sairautta ja myöhemmin tämän kuolemaa. Mitä enemmän tekemistä, sitä vähemmän aikaa murehtia, taisin ajatella. Öisin sitten alkoi se miettiminen.

Muutama viikko sitten nukkumaan mennessäni sitten yhtäkkiä tajusin sen, etten ole pojan syntymän jälkeen enää miettinyt, että "sitten kun, niin sitten elämäni alkaa." Huomasin, että viimeistään nyt se elämä jota odottelin on todella alkanut! En murehdi turhia asioita ( mitä nyt se päättötyö vielä mielessä kummittelee) ja suhtaudun asioihin positiivisella mielellä. Nukun huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta jaksan silti paljon paremmin. En mieti kauhulla, kuinka kiire minulla huomenna onkaan, vaan mietin mitähän kivaa sitä huomenna tekisi ja oppiikohan poikamme taas jotain uutta.

En tiedä johtuuko tämä niistä kauhunhetkistä joita poikamme syntymän aikoihin jouduimme kokemaan kun kaikki ei mennytkään kuten olisi toivonut, vai olenko todella kasvanut ihmisenä niin paljon, että annan itselleni armoa ja luvan nauttia elämästä, ilman jatkuvaa suorittamisen tarvetta. Kyllähän tuo tarve minussa vieläkin on ja haluan sen pitääkin, ilman sitä en olisi saavuttanut elämässäni sitä mitä olen saavuttanut, mutta se ei ole enää yksi päällimmäisistä ajatuksistani.

Että tällaista pohdintaa...en ole tällaista täällä blogimaailmassa paljoa harrastanut, mutta koska kyse on minulle suuresta ja tärkeästä asiasta niin miksen voisi sitä eteenpäin jakaa ?
En ole juuri ketään teistä lukijoista silmätysten tavannut, mutta silti tunnen, että monesta teistä on tullut minulle ystäviä, joiden elämää seuraan mielelläni ja joita tulen päivän aikana usein ajatelleeksi. Viimeksi tällä viikolla huomasin kertovani äidilleni " Miten Kirsi varmaan tykkäisi tästä perhosjutusta ja Eena oli taas ommellut vaikka mitä ja Mummunhuushollin Pepikin oli lehdessä" 


Tästä johtuu siis blogini yläkulmassa oleva teksti:
"Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä"


 Koitetaan muistaa se joka päivä :) Eikös vain ?


Lopuksi hieman kevennystä- kuvia siitä miten kodari on muuttunut sitten viimenäkemän :)







Tasoilla ei enää juurikaan ole tilaa koriste-esineille, verhoista roikkuu papukaija ja kaapin vetimessä komeilee vaippapussi...
mutta niin kuuluukin!


Mukavaa sunnuntai iltaa ja viikon alkua kaikille!
(Älkääkä pelästykö, ei tämä blogi ole menossa liian vakavaksi) 

~Marika~

perjantai 17. elokuuta 2012

Oman sadon kirsikat



Melkein tasan vuosi sitten istutin kirsikkapuun takapihallemme.
Ja nyt minun suureksi yllätyksekseni se teki jo läjäpäin kirsikoita! 
Enpä olisi uskonut, että nyt jo. Odotin satoa aikaisintaan ensikesäksi, mutta sopiihan se näinkin :)




Eihän tämä määrä nyt ihan päätähuimaava ole, mutta hyvin riitti syötäväksi asti ja paistokseenkin.



 Tuli todella hyvää, niin hyvää, että päätin jakaa tämän reseptin kanssanne.
Olkaapa hyvä!
Resepti on kopioitu Maku lehden numerosta 4/2005.

Pohja

12 kpl digestivekeksejä
100g voita
1 dl fariinisokeria

Juustotäyte

200g maustamatonta tuorejuustoa
 1 dl rasvatonta maitoa
2 kpl munaa
1/2 dl fariinisokeria

Päälle

5 dl kirsikoita

Aloita poistamalla kirsikoista kivet ja kannat.
Murenna keksit ja sulata voi. Sekoita keksien joukkoon voisula ja sokeri. 
Levitä seos paistosvuokaan.
Sekoita notkean tuorejuuston joukkoon maito, munat sekä sokeri. Valuta seos keksipohjalle. Levitä kirsikat juustoseoksen päälle.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna kirsikkapaistoksen jäähtyä.




Makeaa ja söpöä viikonloppua kaikille!






~Marika~


keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kassi kullanmurun kuvalla

Törmäsin viime äitienpäivän aikoihin pikkuisten kaksosten äidin blogiin, jossa hän oli ommellut mummoille lahjaksi ihanat kassit vauvojen kuvilla varustettuna.

Silloin ei vielä aika riittänyt millään kyseiseen hommaan, mutta nyt kun päivärutiinit on jo jollain tasolla tiedossa, niin alkaa jo jotain saamaan aikaiseksikin (vaikka edelleen mennään niillä 3x15 min päiväunilla). Sen verran kuitenkin helpotin hommaa, että ostin kassit valmiina :) Sitten vaan siirtokuvapaperilla poitsun kuva kassiiin ja pitsit reunoille. Tällaiset ihanuudet siis tiedossa mummulle ja mummille jahka saan ne valmiiksi :)




Samaa pitää sitten tietenkin koittaa myös sen piikikkään kullannupun kuvalla, mutta siitä kuvaa sitten myöhemmin :)


Tilasin Eenalta sisustustaulun pojan huoneeseen, mutta sen esittely vaatii vielä verhojen uusimisen, joten siitä en kerro sen enempää tällä kertaa. Verhot ovat jo osittain valmiit, mutta keskeneräistähän ei saa valokuvata! Eena kuitenkin lähetti paketin mukana tällaisen ihanan yllätyksen:



Minä olin ihan myyty! Suloinen sydän koristaa nyt Seelian huoneen ovea :)


Pari tuntia sitten tädiltäni tuli viesti, jossa kehotettiin katsomaan uutta äitiyspakkausta ja sen makuupussia. EIKÄ! Siilihän se siellä ja meillä on se vanhan pakkauksen tympeä nallekuosinen :(


Kuva: Kelan sivuilta


Noh, onneksi muuten pakkaus vaikutti ei niin minun mieleiseltäni verrattuna meidän saamaamme. Esimerkiksi toppahaalari oli aika lälly mun makuun. Uuden pakkauksen sisältöä pääset kurkkimaan täältä. 

Jostain tuollainen siilipussi on pakko hankkia, täytyy tehdä vaikka vaihtokauppa :) Toki Allidaalian esittelemä makuupussin kuosinvaihdos houkuttelee myös. Pitää turvautua siihen jos en siiliä onnistu saamaan.



Siilimaanikkoa kiusattiin taas, kun eksyin Me&I:n verkkosivuille. Sieltä löytyi muunmuassa tällaisia ihanuuksia.


Kuvat: Me&I:n sivuilta


Minähän en suuria summia ole vauvanvaatteisiin käyttänyt vaan olen ostanut paljon vaatteita käytettyinä, ne kun eivät paljoa ehdi kulumaan, koska kasvu on aluksi niin huimaa. Nyt kuitenkin on pakko lähteä bongailemaan kyseisten vaatteiden kutsuja, sillä nuohan on nyt ihan pakko saada!! Mallistoon kuului vielä muitakin siilijuttuja, mutta nämä ovat ehdottomat suosikkini :)


Onneksi kuitenkin sain jotain siileihin liittyvää ja ihan edullisestikin. Iltojen hämärtyessä saan nauttia näiden siilien himmeästä valaistuksesta pihallamme :)
Salamavalo ei anna oikeutta näille ihanille aurinkokennovalaisimille, mutta kauniit ne ovat joka tapauksessa ja söpöt!



Täällä on ollut ihanat säät viimepäivinä ja pihakin on taas edistynyt jonkin verran. Ehkä pian saan esitellä maalausurakkani tuloksen :)

Kirsikkapuussakin on jo monta kirsikkaa odottamassa noukkijaa, joten jos joku tietää hyvän kirsikkapiiraan/paistoksen reseptin, niin saa laittaa tulemaan tänne suuntaan!


Tässä odotellessa tunnelmallista loppuviikkoa teille kaikille!

~Marika~

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Eteinen on taas vallattu takaisin!

Nyt kun siilit on siirretty pois eteisestä pihamaalle ja jo vapautettukin, saimme taas eteisen omaan käyttöömme :)

Sen kunniaksi ostin uudet kenkätelineet, joista tässä kuvassa näkyy tuo kaksikerroksinen versio ja penkin alla on sitten vielä yksikerroksinen versio. Siitä ei ole nyt kuvaa tähän hätään, koska se odottaa vielä maalaamista. Telineet olivat alunperin mustat, mutta ne eivät oikein hyvin erottuneet tuosta eteisen tummanruskeasta laatasta, joten valkoinen spraymaali astui taas kehiin jälleen kerran :)

Eteiseen on hakusessa uusi matto. Valkoista tai pellavan väristä  (muovi)mattoa toivoisin, mutta piha on saatava ensin laatalle, että sellaista edes uskaltaa toivoa. Nyt kaikki hiekka kulkeutuu sisälle ja musta matto soveltuu tilanteen paikkaamiseen parhaiten.


Mielestäni kivan kevyt versio kenkätelineestä ja mukava katsella!



Ikeasta joskus jo muutama vuosi taaksepäin ostamani laatikot joutuivat tuunauksen kohteeksi. Lapaset ja pipot olivat aina hukassa ja sekaisin eri laatikoissa (ei minulta, mutta mieheltä), joten nyt ne saivat koristeluikseen "kyltit" joissa lukee muunmuassa "Isin lippikset" ja "Isin pipot ja hanskat", nyt ei pitäisi sekaannuksia tulla :)

Myös pikkumies sai omat laatikkonsa pikkuruisille pipoilleen ja tumpuilleen. Ja tietenkin myös minä.
Askartelin kuviointisaksilla vielä pahvista "pitsikehykset" kylttien ympärille.







Siilit vapautettiin kolme yötä sitten, mutta ne eivät aluksi suostuneet avaraan maailmaan lähtemään vaan jäivät vielä koppiinsa ja olivat poistuneet sitten vasta yön aikana häkistään. Ainakin eilen bongattiin yksi siili häkistä syömässä :) Ja muutenkin ruoat ovat sitten yön aikana aina häipyneet, eli kyllä siellä joku käy!





Ylläolevassa kuvassa viimeisin ruoka-ateria jolloin viisikko oli viellä koossa.
Lisättiin siis häkkiin sellainen viemäriputken pala, ettei sinne eksyisi kissoja tai muita eläimiä.

Laitan kuvia pikkuseikkailijoista jos niitä täällä markilla vielä näkyy.

~Marika~

lauantai 4. elokuuta 2012

Tällä viikolla tapahtunutta

Kävin Tiimarissa katsomassa olisiko valikoimiin tullut uusia nauhoja ja pitsejä. Olipa hyvinkin! Samalla mukaan tarttuivat nämä valkoiset korit, jotka olivat alennuksessa.





Lisäsin koreihin sillkinauhat ja niiden alle palan vaaleansinistä ja vihreää hyllypaperia. Näin ne saivat hieman enemmän väriä ja mätsäävät paremmin huoneen muuhun värimaailmaan.




Koreihin laitetaan pojan pehmoleluja, jotka tällä hetkellä ovat kaikki sikin sokin olohuoneen lattialla leikkien jäljiltä. Ovat vielä märkiä kaikesta siitä kuolamäärästä joten kuivukoot rauhassa :)

 


Tuskailin taannoin tuon yhden seinän kanssa, joka oli aivan tyhjillään. Hakusessa oli sisustustarroja, mutta mieleistä ei ole vielä löytynyt, joten nuo viirit saavat nyt tuoda vähän lisäväriä seinään.


Torstaina sain pari tuntia ihan itselleni ja kävin hemmottelevassa jalkahoidossa. Voi huokaus kuinka ihanalta se tuntui ja jalat ovat taas ihanan pehmeät. Varpaat lakattiin ihanan pinkeiksi. Kesävarpaat siis hieman ehkä myöhässä, mutta onpa takana sekin aika kun en pystynyt lakkaamaan kunnolla kynsiä, koska vauvamasu pisti vähän hanttiin ;)  Tänä kesänä olenkin taas opetellut korkkareilla kävelyn jalon taidon ja siinä oli hiukan taas opettelua koko talven uggeilla laahustelun jälkeen.


 Kirsi julkaisi jokin aika sitten blogissaan valkosipulipatonkien ohjeen. Kokeilin sitä tänään, mutta teinkin patonkien sijaan sämpylöitä. Nam, että tuli hyviä! Näitä nautiskeltiin kylmän maidon kera :)






Nyt jo hiukan väsyttää, koska pojan kummit kävivät eilen kyläilemässä ja päädyttiin lämmittämään saunaa ja siinä hujahtikin sitten nopeasti kello kahteen yöllä.
 Nukkumaan en taaskaan raaski vielä mennä. Koitanpa saada edes pari lausetta taas siihen päättötyöhön.
 
Äsken oltiin jo porailemassa reikää siilien häkkiin aikeena vapauttaa ne tänä iltana, mutta porakoneesta loppui akku. Voi harmi, saanpahan ainakin yhden yön olla vielä mamma kuudelle siilille ;) 
 
Huomisaamuna on ohjelmassa kakun teko. Meidän isommalla miehellä on synttärit ja toivomuksena oli mansikkakakku ja kahvit sänkyyn kannettuna. 
Katsotaan onnistuuko ;)

~Marika~

torstai 2. elokuuta 2012

PIP Studio




Sähköpostiin oli tullut tiedote, että Jotexilta löytyy nyt PIP Studion tuotteita.
Itselleni kelpaisivat ainakin nämä pyyhkeet valkoisena ja ruskeana.





Sekä nämä tyynyt. Saapa nähdä saanko pidettyä "En osta ainakaan kovinpaljoa mitään" kuukauteni kurissa :) Ja skippaamaan nämä ainakin tämän kuukauden osalta...



~Marika~



keskiviikko 1. elokuuta 2012

Siilibongailun voittaja on...


Siilibongailu on siis ohitse ja käydäänpäs nyt läpi montako niitä kuvista löytyi.



Mobilessa on 1 siili.
Pentikin pussilakanassa on myös siilin kuvia, mutta näitä toivottavasti ei kukaan alkanut laskemaan...


Helistinlelu on 1 siili.




Siinä kököttää 4 siiliä.



Ylläolevassa kuvassa on yksi lego siili.



Tässä kuvassa on 1 siili.


 


 Vatsani päällä on Seelia, joten siis 1 siili.





Ja näissä kahdessa kuvassa on myös Seelia.

Siis tähän mennessä 11 siiliä.

***************************





Ylhäällä Seelian kuva.


'
Tässä kuvassa onkin monta ja tämä osoittautuikin aika vaikeaksi.
Taulussa 2 siiliä, lapaset 2 siiliä ja 1 tähtisiili. Tossuissa on virtahevon kuvat.
Joten siis 5 siiliä tässä kuvassa.



Tässä yksi poikasista ja alla kaikki 5. Kopin suuaukolla olevassa kupissa 2 kpl joten yhteensä 8 kpl.


Näissä kuvissa yhteensä 14 siiliä.

***************************



 

Tässä  kuvassa kun oikein tarkoin katsot, näet 1 siilin kukkaruukun edessä. 
Kyseessä on piparkakkumuotti.












Ylläolevissa 2 kuvassa  on yhteensä 6 siiliä.




Tässä kuvassa on 1 siili keskimmäisessä taulussa.



Tässä on Seelia, siis 1 siili.





Ylhäällä olevassa kuvassa 2 siiliä ja alhaalla kranssin keskellä 1 siili.



Yhteensä 12 siiliä.


***************************


Vastauksia tuli sekä suoraan kommenttiboksiin, mutta osa halusi pitää jännitystä yllä ja vastasi sähköpostin kautta :) Jotkut vastasivat ehkä vahingossakin oikein kun olivat luulleet jotain toista siiliksi, mutta väliäkös sillä, lopputulos ratkaisee :)
Kävi kuitenkin niin, että ainuttakaan täysin oikein vastausta ei löytynyt joten arvonta pitää suorittaa kahden lähimmäs oikein vastanneiden Mustankissan ja Eenan kesken.


Tai hetkinen...tehdäänpäs sittenkin niin, että kumpikin saavat omansa jos eivät samaa siiliä halua! Eena ilmaisi jo tahtonsa beigeen siiliin, joten miten on, kelpaako Mustallekissalle jompi kumpi, vaaleanpunainen tai valkoinen siili?


Jollei, niin sitten arvotaan :)



Vastailkaahan pian ja reklamaatiota kilpailun suhteen saa jättää jos tuntee kokeneensa vääryyttä. Yritin kaikki laskea ja ottaa mukaan, mutta viimeyönä heräiltiin taas vajaa tunnin välein. Vaikka pitkääkin pitempi matikka on takana, niin aivot on aika jäässä ;)
 Tänään oli neuvola ja pojalle annettiin rokotukset, joten saapa nähdä meneekö ensi yö vielä enemmän harakoille. Äsken nukkumaan mennessä kuitenkin vielä jokelleltiin ja hymyiltiin :)


Nyt itkuhälytin kainaloon ja maalaamaan ilta-aurinkoon!


~Marika~