Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Rankka päivä

Takana rankka päivä ja niin paha mieli, että pakko päästä tännekin ajatuksia purkamaan.
Koko yönä ei tullut oikein nukuttua ja aamukin lähti käyntiin vähemmän kivasti.
Kuitenkin aamupäivä sitten kului ihan mukavissa merkeissä kunnes äidiltäni tuli soitto:
pikkuinen siili oli löytynyt erittäin vakavasti loukkaantuneena lasten leikkipaikan lähistöltä.
Ensin hän oli siilin nähdessään luullut sitä kuolleeksi, 
mutta olikin huomannut sen vielä elävän ja sinnittelevän, 
vaikka kivut olivat varmasti suuret.

Äiti oli onneksi saanut siilin vietyä mukanaan kotiin (sillä linnut olisivat varmasti käyneet raukan kimppuun muutoin) ja laittanut sen rauhalliseen paikkaan
 sekä vettä että juotavaa esille ja oli soittanut eläinlääkärille. 
Ohjeeksi tuli lääkitä siilin kipuja.

Iltapäivällä minäkin saavuin sitten paikalle ja siiliä tarkisteltuamme tulimme siihen tulokseen, että se kärsi kovasti, eikä paranemisen mahdollisuuksia ollut, 
pikkuinen vain yritti sinnitellä viimeiseen asti.
Päivystävä eläinlääkäri oli naapurikunnassa pitkällä "komennuksella" ja siellä olisi mennyt vielä niin kauan, että suositteli ja neuvoi meidän päästävän siilirukan pois tuskistaan.

Niin pikkuinen sitten pääsi siilien taivaaseen.
Olo on ihan järkyttävän kamala ja itkettää vain koko ajan, 
vaikka tiedänkin että teimme oikein, eikä siili enää kärsi.
Kamalaa olisi ollut se henkiinkään jättää, 
kun raukka olisi voinut sinnitellä kamalissa tuskissa 
vielä vaikka kuinka kauan. 
Hautasimme pikkuisen läheiseen metsään havupuiden juurelle.

Neuvonkin nyt kaikkia ajamaan oikein varovasti alueilla missä siilejä liikkuu.
Lisäksi tarkistakaa ettei pihallanne ole vaaranpaikkoja, verkkoja, naruja tai muuta materiaalia mikä voisi tarttua siilien jalkoihin ja vesialtaatkin on hyvä varustaa vaikka laudalla, jota pitkin siili pääsee pois vedestä jos sinne vahingossa tippuu. 
Ennenkuin poltatte heinä ja lehtikasoja 
tai leikkaatte puskien alusia tarkistakaa ettei niissä ole siilien pesiä.

Hyvää tietoa siileistä löytyy Siili kiikarissa-sivuilta.

Siilit ovat nyt liikkeellä etsimässä ruokaa, pidetään niistä yhdessä huolta.
Ne ovat niin suloisia ja ihania piikkipalleroita,
 etten soisi enää ainoankaan niistä loukkaantuvat ja kärsivän.
Tähän asti kaikki siilitarinamme ovat päättyneet hyvin,
nyt osui kohdalle myös surullinen tapaus.

Nyt vien pihasiileille ruokaa ja vettä, nappaan Seelian kainaloon ja annan sille tuhat suukkoa ja hellää rutistusta, sekä aimo annoksen heinäsirkkoja.

Toivottavasti ensikesällä on annettavanaan iloisiakin siilimuistoja! 
Seelian iltajuoksut ainakin onneksi piristävät mieltä.

~Marika~


10 kommenttia:

  1. voi ei :( Kurjia tapauksia tällaiset. Kun sitä haluaisi auttaa, mutta mitään ei ole tehtävissä...

    VastaaPoista
  2. Mieti tapahtumaa niin, että olitte siilin pelastajia. Se pääsi tuskistaa, joita se olisi voinut kärsiä vaikka kuinka kauan. Loukkaantuneena kärsiminen ja kituminen olisi ollut paljon raadollisempi kuolema tai elävältään nokituksi tuleminen! Teitte hyvän työn, eläinten lopettaminen on aina ihan kamalaa, mutta kun yrittää itselleen puhua järkeä, se vähän auttaa!

    VastaaPoista
  3. Varmasti tuntuu kurjalta MUTTA te autoitte niillä keinoilla joilla pystyitte ja se on kyllä mun mielestä paljon♥
    (Mä lupaan jatkossa(kin) vetää jarrut suhoiks jos siili tallustelee vaikkapa poikasineen tien yli...)

    VastaaPoista
  4. Voi pikku siiliparkaa. Mutta kyllä sen tuskista päästäminen oli armelias teko. On vaikea katsoa, kun eläin kärsii. Oikein paljon haleja sinne - Seelialla tietysti myös♥

    VastaaPoista
  5. Voi pientä <3 Onneksi pääsi lopulta tuskistaan ihan eläinlääkärissä eikä joutunut kitumaan luonnossa yksin :/

    VastaaPoista
  6. Voimahali! Minulla on kokemusta pienestä oravan pennusta joka oli tippunut puusta, hoidin sitä kaksi päivää ja sitten se vain kuoli kun olin torkahtanut.. Tätä ajatellessa edelleenkin tulee pala kurkkuun. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Minulla tuli kyyneleet silmiin, voi pientä ressua.

    Joskus joutuu tekemään päätöksiä, jotka tuntuvat todella pahoilta, mutta ovat oikeita.

    Toivon kesään monta onnellista tarinaa.

    VastaaPoista
  8. Voihan itku pientä siilirassua! Mutta nyt se on päässyt tuskistaan siilien taivaaseen!
    Ihan kamalaa kaikkien eläinten kärsimykset, jotka usein ihmisten aiheuttamia ja niin turhia :(

    Nuo edellisen postauksen duplot on sitten herkun värisiä, vau!

    Ps. Mä yritän tänään muistaa laittaa sulle sitä meiliä..!

    VastaaPoista
  9. Olipa surullista:(
    Sinulle otti varmasti vielä kovemmalle, kun on "koti" siilikin♥

    VastaaPoista
  10. Voi pientä siiliraasua.. <3 Voimia sinne!

    VastaaPoista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)