Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Varjostimen tuunausta ja Eino Leinoa

Tällä kertaa vuorossa on tuunaus, joka on odotellut, odotellut ja odotellut sopivaa ajankohtaa.
Koska minuunkin tarttui nyt tuo koko perhettä kiusannut flunssapaholainen, päätin lohdutella itseäni pikkuisella askartelulla.

 Tätini toi jo jokin aika sitten minulle kaunista harmaabeigen 
sävyistä kangasta jossa on Eino Leinon runo "Rauha".

Rauha

"Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää."
Eino Leino



 Lisäksi hän toi vanhan kirpparilta löytyneen varjostimen ja 
tehtäväksi annettiin päällystää tämä varjostin uudella kankaalla.

 
Tänään sitten muutaman neulalla sormeen pistämisen jälkeen 
sain varjostimen valmiiksi.


Samanlaista pitsiä ei löynyt tarpeeksi, mutta ratkaisin ongelman vuorottelemalla kahta erilaista pitsiä ja neulomalla niiden yhdyskohtaan napin.



Tuon lampun alaosan kankaan jätin paikoilleen, koska se oli 
valkoisen sävyinen ja soveltui siis hyvin tuohon runo-kankaaseen.


Tykkään tuosta kankaasta, aivan ihanaa esimerkiksi verhoissa, kun koko teksti näkyy.
Lisäksi tykästyin kyllä tuohon varjostimeenkin, jopa niin lujasti etten ole varma avaanko edes ovea kun täti sitä tulee huomenna hakemaan ;)

Kiitos tunnustuksista! Palaan niihin ja arvontaan paremmalla ajalla, kun kurkku ei enää ole santapaperia.

~Marika~

perjantai 25. tammikuuta 2013

Tuunailija neljännessä polvessa


Pieni mies päätti paripäivää sitten, että "Less is more" ja 
päätti irroittaa eteisen ikkunan koristepalan :)
Niin kauan sitä väänneltiin ja käänneltiin, että pala irtosi.



Äiti kuitenkin pilasi ilon ja syöksyi noukkimaan palan parempaan turvaan, 
ettei naula ehtinyt pistää pikkuisia sormia. 
Huomatkaa kivat kuolajäljet lasissa ;)


Pikkumiehessä on selvästi puuhailijan vikaa,
 joten täällä on siis tuunailija  neljännessä polvessa!
Ja kun yksi pala oli saatu irti, siirryttiin seuraavan kimppuun :)


Viimepäivinä täällä ollaan sairasteltu. 
Ensin alkuviikosta mies ja eilisestä lähtien pikkumies. 
Kamala kuume molemmilla :(
Eipä tässä hirveästi ole mitään aikaansaanut.


Ainut jolla virtaa piisaa tässä perheessä tällä hetkellä on Seelia.
Siilineidin huoneeseen vaihdettiin uusi kirkkaampi lamppu ja valot palavat päivisin, joten iltaisin täällä juoksenteleekin sitten sellainen energiapakkaus, ettei mukana pysy.
Pienten tassujen vipinästä kuuluu niin ihana ääni, 
että voi kun pystyisin sen teille tänne jotenkin "äänittämään" :)
Joka ilta kun olen mennyt neitiä kaapistaan hakemaan, on se ollut jossain ihan muualla kun siellä kaapissa. Uusia piilopaikkoja ovat olleet muun muassa lattialla oleva lampun varjostin, kirpparille menevä vaatepussi ja onpa se löytynyt jopa kirjahyllyn hyllyltä!

Surusanomakin saatiin taas. 
Toiset hautajaiset tulossa jo vajaan puolen vuoden sisään :( 
Surun keskellä helpottaa kuitenkin tieto, 
että nyt rakkailla on hyvä olla ja kivut ovat poissa.

Pari suurta päätöstäkin on tullut tehtyä, 
mutta niistä sitten paremmin kun on niiden aika!

Ihanaa viikonlopun alkua ja pysykäähän terveenä!

~Marika~


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ruokalistalla kanaa ja heinäsirkkaa!

Ettekai sentään luulleet, että meikäläinen sirkkoja syö :)

Tässä mahantäydeltä Seeliaa herkkuineen :)












Olen nyt muutamana vuotena tilannut joulupukilta siilikalenterin.
Siellä on ihania siilien kuvia ja mikä parasta, myös siilien nimipäivät merkittyinä.

Tänä vuonna toiveeni toteutui ja Seeliakin oli saanut oman nimipäivän 28.3!


100 lukijan kunniaksi arvonta ihan lähiaikoina.
Toivomuksia palkintojen suhteen otetaan vastaan :)

~Marika~

maanantai 14. tammikuuta 2013

Saunotaan!

Meidän saunaa olen täällä muutamaan otteeseen esitellytkin, mutta koska tuunailin nyt uudet saunatyynyt, joista toinen jo valmistuikin, päätin vähän kuvailla samalla. 
Tyynyä en ommellut/painanut itse, vaan löysin tällaisen kivan aihion huutiksesta. 
Pääsin helpolla, koska minun täytyi lisätä vain täytteet.



Tykkään meidän saunasta todella paljon. Halusimme lauteet kummallekin puolen kiuasta, ja mies teki ne itse, kätevä kun on käsistään. Mun hermot ei olisi varmaan riittäneet noihin kaikkiin kulmiin ja niiden sovittelemiseen ;)
Materiaalina on lämpökäsitelty puu.


Parasta saunassamme on kuitenkin kiuas, joka antaa ihan taivallisen ihanat löylyt. 
Sauna kestää lämmetä aika kauan, mutta odottaminen on sen arvoista.

Katto on tehty tuppeensahatusta haapa-puusta, siten että laudat ovat lomittain ja niiden välistä pääsee valo siivilöitymään hienosti. Saunan yksi seinä on kokonaan lasia ja valkoinen kylpyhuone, sekä kylpyhuoneen katon tähtitaivas luovat lisäksi tunnelmavaloa.



 Jos oikein nautiskellaan, niin laitamme soimaan musiikkia hiljalleen. 
Kaiuttimet sijaitsevat kylpyhuoneen katossa ja lauteiden alla.


 

Siileiltä ei voida täälläkään välttyä :)
ja kun näitä kuvia nyt katselee niin huomaa, että joo-o, 
saunan ikkuna on edelleen maalamatta sen vaihtamisen jäljiltä ;)



Nykyisin olen törmännyt todella paljon myös kauniisiin vaaleisiin saunoihin, 
mutta vaikka ne kauniita ovatkin, niin se ei oikein ole minun juttu.
Minä nautin saunan tummuudesta ja hämystä. 
Kynttilöitä on ihana sytytellä sekä saunan, että kylpyhuoneen puolelle :)




Viimeaikoina olen saanut useita ihania viestejä sähköpostiini lukijoilta, jotka eivät tänne blogiin kommentoi, mutta lukevat tätä kyllä. On ihanaa kuulla, miten meidän koti on inspiroinut lukijoita myös oman kodin tai mökin sisustuksessa. Aikoinaan itse harmittelin sitä, miten vähän hirsitaloista löytyi sisustuskuvia. Sellaisia, jotka olisivat jollakin tavalla moderneja, mutta kuitenkin perinteitä kunnioittavia. Moni meillä kyläillytkin on ollut yllättynyt, ettei hirsitalon tarvitse aina olla sitä kellertävää kuusta tai mäntyä kauttaaltaan.

Erityisen ihanan viestin sain lukijaltani tänään.
Yritän vastata siihen pian.
Tuo viesti kuitenkin lämmittää sydäntäni TODELLA paljon ja kantaa myös tätä blogia taas eteenpäin.

KIITOS SINULLE!
KIITOS TEILLE KAIKILLE!! 

Nyt on pakko siirtyä homejuustokeiton kimppuun, koska en ole syönyt tänään juuri mitään.
Olin viisurinpoistossa tänään ja parin kuukauden kuluttua uudelleen, Auts :(
Nyt luulen, että täällä syödään vain keittoja pari päivää.

~Marika~






perjantai 11. tammikuuta 2013

Taas yksi vuosi lähempänä kolmeakymmentä :)

Vuodet vierii ja ikää karttuu, toivottavasti myös viisautta :)

Poika on mummun ja paapan luona yötä. 
Me nautitaan ihan vain kaksinolosta pitsan, saunan ja The walking dead:in kera :)






Mukavaa perjantai-iltaa Teille jokaiselle.


Maisemat ja säät ovat suosineet tällä viikolla.

~Marika~

tiistai 8. tammikuuta 2013

Kuinka siilihullua lahjotaan?

Oli ihanaa huomata, että sadan lukijan määrä on nyt täyttynyt!!
Siitä pitääkin teitä lukijoita palkita ihan piakkoin :)

Kiirettä on pitänyt. Mies on taas reissussa ja minä koitan pyörittää tätä yhden naisen, pikkupojan ja siili-tytön elämää täällä yksikseni. Hatunnosto kaikille lastaan yksinhuoltaville! Minä en millään meinaa saada puoltakaan asioista hoidettua. Pääasia on, että ruoka tulee tehtyä ja syötyä, unet nukuttua, leikittyä ja lenkillä käytyä. Ja mikäs se sitten onkaan mikä siitä kärsii....no koti tietenkin! Imuri odottaa tuossa toimettoman näköisenä ja pyykit on kuivausrummussa. 
Mutta saavat vielä odottaakin, ainakin huomiseen. 
Ainoana huolena ennen nukkumaan pääsyä on nyt vain Seelian kaapin siivous, että neiti saa mennä juoksemaan puhtaaseen kaappiin yöksi :)

Pakko on kuitenkin vielä esitellä nämä!
En malta odottaa aamukahvin aikaa, kun saan ottaa esiin nämä "Siililahjat" tädiltäni :)
Kahvi maistuu varmasti niin paljon paremmalta, kun saa ottaa suodatinpussit siili-telineestä ja juoda siili-mukista ;)



Iloiseksi tekee myöskin tämä uusi ja aika edullinen löytö.
Poika kasvaa niin hurjaa vauhtia, että pakko oli käydä ostamassa pikaisesti uusi haalari lopputalveksi. Ei ollut enää kokoa 80 jäljellä, mutta tuo 74 oli kuitenkin vielä ihan sopiva ja kasvunvaraakin on onneksi. 
Turkoosien lohikäärmelakkien vuoksi olen tykästynyt nyt tuohon turkoosiin. Kaunis väri ja sopii hyvin molemmille, sekä tytölle että pojalle.



 
 Maanantaina aloitimme pojan kanssa yhteisjumpan. Miten musta tuntuikaan, että meidän poika on aika kova menemään ja kovaääninen. Mites niissä Muumeissa oikein sanottiinkaan: "Viisaat lapset kuuluvat, mutta eivät näy". Noh, oikeasti se taisi mennä toisinpäin ;)
Rentoutusharjoituksessa olisi kuulunut maata rauhassa alustalla, mutta mitä teki pikku-mies? Otti ja heitti saman tien ympäri ja pyrki karkuun. Isäänsä varmasti tullut, äiti on nimittäin hyvin rauhallinen :)

Eikä tätä toistakaan voi rauhallisuudesta syyttää :)




Nyt toteutan siili-neidin toiveen ja painun untenmaille.
Hävettävän vähän olen ehtinyt teitäkään käydä moikkaamassa.
Loppuviikosta sitten taas, joten siihen asti 

MOI!

~Marika~

perjantai 4. tammikuuta 2013

Joulu jotakuinkin purettuna

Kiitos kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille ja tervetuloa uusille lukijoille.
Satanen häämöttää jo lähellä :) Aika mahtavaa, sillä tämä blogi alkoi ihan kokeiluna ja kauan aikaa lukijoina oli vain muutama vakkarilukija. On hienoa että olette siellä ja kommentoitte. Postausehdotuksiakin otetaan vastaan, eli jos teillä on jotain mistä haluatte kuulla/nähdä lisää niin ilmoitelkaa rohkeasti.

Joulukoristukset katoavat pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa ne tulivatkin, joten pikkuhiljaa saavat lähteäkin :) Kaikkea mitä suunnittelin en saanut valmiiksi, mutta ehkä sitten ensijouluksi!

Itselleen(kin) pitää olla armollinen ;)



Luulin etten ollut ostanut pojalle juuri mitään lahjoja, mutta paketointia aloittaessa huomasin, että lahjoja oli tullut osteltua pitkin kesää ja syksyä "varastoon", joten olihan sitä tavaraa aika reippaasti kun laskettiin mukaan vielä lahjat joita sukulaiset ja kummit olivat hankkineet.  Lahjojen avauksessa oli parasta ne paperit ja niiden rapina :)




Tässä osaa lahjoista. 
Paketeista ilmestyi muunmuassa vaatteita, kirjoja ja leluja. 
Kaikki tarpeellisia ja hyviä :)



Äitikin oli ollut kiltti: sain siis muunmuassa järkkärin ja Talven taikaa kirjan, joka oli luettava heti ja sieltä löytyikin monta kivaa ideaa toteutettavaksi. Pienen kömmähdyksen tuloksena sain myös synttärilahjan hieman etukäteen. Minut päivitettiin kertaheitolla tälle vuosituhannelle kun sain uuden kännykän. 


Olihan sillä vanhalla kapulalla ikääkin jo melkein 7 vuotta ja toiminta oli vähän niin ja näin. Nyt on sitten saanut opetella tuota uutta ihmeellisyyttä ja ihan kivahan se on. Joulunpyhinä puhelimeen ladattiin Logo quiz-peli ja arvatkaa vaan mitä meillä tehdään joka ilta ennen nukkumaan menoa ;)  En tiedä mitä mielissänne mietitte, mutta tuo peli on kyllä koukuttanut ihan tosissaan. Viimeksi koin tuollaista pelinhurmaa hyppyyttäessäni Mariota Nintendolla joskus 90-luvun alussa. En siis suosittele sitä, jos aikaa on muutenkin liian vähän. Tv:täkin tulee katsottua sillä silmällä josko joku ennestään tuntematon logo vilahtaisi vaikka mainoksissa.



Seeliakin sai joululahjan. Ei mitään kummallisuuksia vaan sitä ihan peruspöperöä mitä neiti syö. Toki yli puolet kalliimmalla hinnalla. Seelian ruoat tilaan netistä, mutta tämäkään paketti ei ehtinyt jouluksi vaan saapui vasta eilen ja siksi jouduin turvautumaan eläinkaupan antimiin. Ihan hirveät hinnat olivat verrattuna tuohon nettitarjontaan. Tulisi kyllä konkurssi alta aikayksikön jos tuollaisia summia pitäisi maksaa. Seelialle selitin, että nyt on kyseessä sitten "gurmee-sirkkoja" ja näyttihän se ymmärtävän. Fiksu tyttö, ihmisemoonsa varmaan tullut ;)


Itselleni ostin jo etukäteen vanhenemisen kunniaksi tuollaisen 
valkoisen lokerikon koruille hajuvesille. 
Tuo pikkuinen lokerikko kun jäi pieneksi ja pursuili rumasti yli äyräiden kun yritin sen uumeniin piilotella rillitkin.

Nyt luulisi niiden rillienkin pysyvän tallella, vaikka on niitä joskus etsitty kissojen ja siilien kanssa ja lopulta niiden on huomattu köllöttelevän tuossa nenänpäällä niinkuin kuuluukin. Vanhuutta tai jotain, mutta tämä tuntuu vaan yleistyvän päiväpäivältä.
Avainten hukkaamisenhan estin aikoinaan sillä, että kiinnitin niihin niin hervottoman ison siili-avaimenperän ettei niitä voi saada hukkaan. Mahtaisi vaan hieman näyttää nololta jos sangoissa roikkuisi nyrkin kokoinen siili ;)

Kuinkas teillä, oliko mukava uusivuosi ja joulu?


~Marika~