Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Hieman erilainen pääsiäinen kuin viimevuonna...

Pääsiäinenhän oli viimevuonna huhtikuun alkupuolella, viikon myöhemmin kuin nyt.
Ja viimevuonna pääsiäis lauantaina kelloteltiin näihin aikoihin supistuksia 
-vähän erilainen pääsiäinen siis tänävuonna kuin viimevuonna :)

Kuvakin on viimevuoden koristeluista. 
Pääsiäismunat jäivät silloin syömättä ja kokkojankin katseltiin vain 
auton ikkunasta matkalla sairaalaan.
Jännitystä oli ilmassa - tänäänkö saamme vihdoin vauvan syliimme ?!
 

No ei saatu ei, eikä vielä seuraavanakaan päivänä.
Mutta maanantai aamuna vihdoinkin!

Noita hetkiä on tullut nyt funtsittua viimepäivinä.
Viimepääsiäisenä tuli koettua hirvittävää pelkoa, 
mutta myös lopulta sanoinkuvaamatonta onnea. 

Pelosta on onneksi jäljellä enää haaleat muistot ja arvet vatsanahassa, 
mutta siitä ilosta tuo pikkuinen maailman ihanin poika!
 
Käydään kohta viemässä pari virpomisoksaa sukulaisille.
Ensivuonna virpomisessa taitaa olla jotain ideaakin, 
kun voi itse jo maistella virpomis saalistaan :)
Noh, maistellaan synttärikakkua sitten viikon päästä!

Seeliallakin oli nimpparit pari päivää sitten ja 
sitä juhlistettiin siivoamalla sen kerrostalo perinpohjin lattiasta kattoon.
Nyt kelpaa neidin viettää pääsiäistä :)

Pääsiäisen aikana olisi tarkoitus saada 1-v synttärivalmistelut
valmiiksi, ettei enää tarvitsisi muutakuin leipoa.

Mukavaa pääsiäistä kaikille täällä piipahtaville!

~Marika~

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

1-vuotis kutsut

Yksvee synttärit lähenee ja sain aikaiseksi viedä suurimman osan kutsuista jo postiin.
Synttäriteemoiksi valikoituivat tähdet ja kuumailmapallot.


 Kutsuun löysin ihanan runon:

Vielä tänään sinä painat varovasti jalkasi lattialle
ja tunnustelet kestääkö se askeliesi painon.
Vielä tänään tarraat kiinni käteeni
ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssani.
Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on
jo lupaus huomisesta:
Minä menen, minä juoksen,
minä lennän eteenpäin!
Pysykää perässä,
olen matkalla seikkailuun!


Vielä olisi muutakin askarreltavaa synttäreille ja tarjottaviakin pitäisi miettiä.
Tämä on kuitenkin kivaa puuhaa ja onneksi tuota 
virtaakin piisaa jo päivä päivältä enemmän.

Ainoa mikä harmittaa on jäytävä hammaskipu. 
Tiistaina poistettiin jo toinen viisaudenhammas.
Luulin sen olevan helppoa kuten edelliselläkin kerralla, mutta toisin kävi.
Hampaan juuret olivat kasvaneet vinoon ahtauden takia
ja hammas ei lähtenyt ihan niin helpolla kuin viimeksi:(
Lisäksi en tajua miksei minulle voida tehdä ainuttakaan 
operaatiota niin ettei siitä tulisi jonkinmoinen tulehdus ja antibioottikuuri.

Onneksi on lääkkeet keksitty ja aurinko paistaa :)
~Marika~

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Puurohetki

Useassa blogissa onkin jo Onni vellit ja puurot buzzattu,
joten päätimpä minäkin laittaa korteni kekoon :)

Meille kotiutuivat seuraavat tuotteet:

viljaisa puolukka, neljän viljan,
vadelma-kaura, vadelma-mustikka ja omena-kaura puurot.

Velleistä ostimme neljän viljan velliä, sekä kauravelliä.



Puuroa meillä syödään vähintään pari kertaa päivässä 
aamu ja iltapalaksi, mutta joskus myös välipalaksi.

Meillä ei vellit ole olleet kovinkaan suuressa käytössä. Joskus 5-6 kk aikoihin kokeiltiin muutaman kerran, josko sen paksumpi koostumus toisi pikkumiehelle paremmat unet, mutta eihän siinä mitään vaikutusta ollut, joten kokeilu jäikin siihen.

Valmispuurot taas eivät ole maistuneet, vaan herkkua on ollut aluksi jauheesta tehtävä ensipuuro ja nyt tavallinen kaura tai riisipuuro.


Koska tällainen kiva mahdollisuus kohdalle osui, 
päätti meidänkin perhe hakea mukaan kokeiluun.

Tuloksena on, että kauravelli ja neljän viljanvelli maistuu pikkuisesta oikein hyvälle.
Puuroista taas suuhun uppoaa  neljän viljan puuro, vadelmapuuro ja puolukkapuuro 
on todellista herkkua ja loppuu aina kesken :)
Omena puurokin maistuu vaihtelevalla menestyksellä.

Huomasin, että joko puuron väri tai maku vadelma-mustikka puurossa aiheuttaa pojassa sen, ettäsitä maistellaan vain pari lusikallista ja sitten riittää. 
Sama reaktio on tullut muidenkin valmistajien vastaavissa puuroissa.

Tuosta puolukkapuurosta pitää muuten sanoa sen verran, että minäkin voisin sitä syödä!
Vispipuuro kun on meidän kaikkien suurta herkkua ;)

Valmispuurojen koostumus oli mainio ja ne olivat todella käteviä 
käyttää esimerkiksi laivareissulla. Annoskoko on meidän pojalle juuri sopiva, 
vaikkakin puolukkapuuroa olisi uponnut vaikka kuinka paljon!
Ainoa mikä näissä Valio Onni puuroissa ja velleissä harmittaa on niiden hinta.
Kaurahiutalepussista kun tulee keiteltyä puuroa paljon halvemmalla.
Aloitettaessa puurot ensikertaa, ovat nämä oikein hyvä valinta  ensipuuroksi!

Lisää tietoa Valio Onni puuroista ja velleistä löytyy täältä.
Minä(kin) toimin Buzzadorina ja jos sinuakin kiinnostaa toimia tulevaisuudessa myös niin käyppä ihmeessä lukemassa asiasta lisää täällä.


Valio Onni tuotteita on testattu myös muunmuassa näissä lemppariblogeissani:
Mehtäpirtissä
La Dolce Vita

~Marika~

torstai 21. maaliskuuta 2013

DIY: Serviettirenkaat häihin

Saanko esitellä: tässä yksi viimeaikaisista hääpohdinnoista ja kokeiluistani.
Haluan, että pöydässä on valmiina katettuna servietit ja luultavasti myös aterimet.
Lautasia ei pöytään laiteta, vaan ne ovat sitten samassa pöydässä ruokien kanssa.
Jos tämä nyt sitten rikkoo jotain tarjoiluetikettiä, 
niin ihan tiedoksi vain, ettei meidän häissä sellaista tunneta ;) 

Servettien kanssa on pöytään tulossa jotain ihan muuta.
Löysin ihanan idean nettiä selaillessani, mutta tämä
odottaa vielä sitä toteutusta, joten se askartelu esitellään sitten myöhemmin :)
Nyt kuitenkin niihin renkaisiin!


 Serviettirenkaiden tekoon käytin:

* valkoista paksua vanhanajan lakanakangasta
* pieni pala pellavan väristä kangasta
*sakset
*metalliharja
*valkoista satiininauhaa
* virkattuja pikkuisia pitsiliinoja
*neula ja lanka
*valkoisia lumihiutalehaaraniittejä

Ensin leikkasin pyöreän halkaisijaltaan noin 10 cm palan valkoisesta lakanakankaasta
Seuraavaksi käsittelin palan reunoja metalliharjalla, jolloin reunoista tulee kivan rosoiset
Lisäsin pienemmän pyöreän noin 7 cm palan pellavansävyistä kangasta 
ja yhdistin ne parilla langanpistolla samalla rypyttäen kankaita.
Kankaiden päälle lisäsin virkatun pikkuisen pitsiliinan halkaisijaltaan 
noin 5-6 cm ja yhdistin sen kankaiden kanssa painamalla haaraniitin niiden läpi.
Solmimisnauhat satiininauhasta oli helppo kiinnittää haaraniitin avulla.

 


 Haaveena olisi, että lautasliinat olisivat kankaiset. 
Jos aikaa on niin ompelen ne itse juurikin tuosta paksusta vanhanajan lakanakankaasta.
Sukulaisille ja tutuille siis tiedoksi, että jos varastoistanne noita vanhoja lakanoita löytyy, 
niin minulle kelpaa ;)

  

Nyt kysyisinkin mielipidettänne, kumpi näyttää kauniimmalta:
versio ilman pellavansävyistä kangasta vai tuo josta sitä löytyy.
Pikkuruisia pitsiliinoja löytyy varastoistani erilaisia, joten ne tulevat sitten vaihtelemaan.
Aioin ensin virkkailla niitä itse, mutta löysin kuitenkin onnekseni ihanan ihmisen joka virkkailee noita oikein taidokkaasti ja hintakin on sellainen, että sopii minun budjettiini.
Eipähän tarvitse ainakaan kaikkia virkkailla itse 
ja tuskin minun jälkeni noin kaunista olisikaan!

 


Kertokaahan kumpi on teidän mielestänne kauniimpi, 
oikealla vai vasemmalla oleva koriste?
Vai teenkö jopa niin, että pöydistä löytyy kumpaakin versiota?

Pihalla on kaunis auringonpaiste, joten pieni vaunulenkki
taitaa olla paikallaan.

Kiitos kommenteistanne edelliseen ja tervetuloa uusille lukijoille!

~Marika~

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Makuuhuone

Joku kyseli joskus kuvia meidän makuuhuoneesta ja tästä on kyllä aikaa.
Ennen pojan syntymää minulla oli aina tapana pedata sänky 
ennen töihin lähtöä ja ne pari kertaa kun se jäi tekemättä oli ihan 
kiukkuinen olo sitten koko loppupäivän.

Ja koska pojan syntymän jälkeen asiat vaihtoivat tärkeysjärjestystä, 
siirtyi se sängyn petaaminen juuri niihin hommiin, 
jotka voi jättää tekemättä.
Eihän sitä edes kukaan sieltä yläkerrasta huomannut ;)

Nyt, kun meillä vihdoinkin 10 kk jälkeen nukutaan yöt yhdellä heräämisellä niiden kymmenen sijaan, 
olen taas löytämässä itsestäni pikkuhiljaa 
sitä siivousaddiktia mitä ennen olin. Ja ihan hyvähän se on :) 
Nyt tulee jo jopa pedattua sängyt ja siinä samalla tuli napattua nyt ne kuvatkin!



 Eipä täällä mitään yllättävää ole, sama valkoruskea linja jatkuu täälläkin.
Yöpöydät ovat miehen käsialaa.
Sänky joutaisi jo vaihtoon pikkuhiljaa ja tilalle ehkä jotain jenkkisängyn tyyppistä.
Laatikosto sängynpäässä on osoittautunut ihan korvaamattomaksi. 
Sinne kätkeytyvät kaikki pienemmät vaatteet, ne alus-sellaiset ;) 
Se kuitenkin vaihtuu joskus hieman enemmän tyyliin sopivammaksi, 
jahka sopiva osuu kohdalle.


Yhdellä seinällä on liukuovet, jotka kätkevät taaksensa meidän "walk in closet:in" pienen sellaisen, mutta kuitenkin.  On sillä pituutta koko makuuhuoneen verran.

Makuuhuoneesta pääsee parvekkeelle, joka odottaa jo kevät-asuun pääsyään.
Valkoinen arkku on miehen vaarin tekemä.


 Tuo vasemmalla alakulmassa keikkuva "knupupää" on taas minun ja mieheni tekemä 
ja sen pitäisi kyllä olla pää tyynyssä tällä hetkellä vaan kun ei ole ;)

Tuollakohtaa on siis pojan valtakunta, tai pinnasänky siinä vaan 
on tällä hetkellä kun se hoitopöytä siirtyi pojan huoneeseen lipastoksi.
Siitä seinustalta en kuitenkaan tällähetkellä napsaise kuvaa, 
vaan otan sen sitten joskus kun sekin peti on pedattuna.


Ikkunatkin odottavat jo jotain vaaleampaa kevätilmettä. 
Kangasvaihtoehtojakin kaapista löytyy.
Ehkäpä saan tänään aikaiseksi siirrettyä ompelukoneen Seelian huoneesta keittiöön ja aloitettua ompelun.
Keittiössä se taitaa onnistua paremmin, 
sillä pikkumiestä kiinnostaa kaikki koneet joista lähtee kova ääni, toisin kuin Seeliaa, joka tuhisee aina ompelukoneen huristessa.

~Marika~


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Jaa mikä hemmetin kevät muka!

Monessa lukemassani blogissa on puhuttu jo keväästä.
Noh, täälläpäin siitä on vielä turha puhua :)
Eilen satoi lunta sellainen määrä, mitä täällä asuessamme ei olla vielä nähtykään.
Ei paljoa varmaankaan jää puolesta metristä.

Eilen jumppaan mennessäni jäin pariin otteeseen autolla hankeen kiinnikin 
ja reititys kauppaankin piti suunnitella uudelleen, 
sillä osa teistä oli ihan tukossa. 
Onneksi on olemassa ihania naapureita ja ystäviä 
ja pääsin onneksi kotipihaan saakka, vaikka muuta pelkäsinkin.
Meidän traktorihan otettiin ja myytiin viime keväänä
 ja nyt sitä olisi juuri tarvittu :)

Rattailulenkistä oli turha myös haaveilla.

 
Täällä jossain pitäisi olla kolme autoa ja ainakin yksi polkupyörä ;)
Kuvat olisi pitänyt ottaa eilisillalta kun pihaa ei oltu vielä aurattu, mutta kyllä tuossa kolaamista riitti vielä tällekin aamulle.


 Jos nyt kiireellä pitäisi jonnekin lähteä niin edes tuo yksi näyttää jo siltä,
 että sillä voisi jonnekin päästäkin :)


 Takapihan terassilla lunta on sellaiset rapiat 1,5 m, joten saapa nähdä kylvetäänkö lumihangessa vielä juhannuksenakin.


 Onneksi sää on muuten ihana!
Ja lumityöt käy mukavasta hyötyliikunnasta.


Ihanaa kevättä lumesta huolimatta!

~Marika~

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Tietoja Seeliasta VOL 1




Olimme viime viikon loppupuolella laivaristeilyllä isännän, pojan ja pikkusiskoni kanssa. 
Oli muuten aika viihtyisä laiva tuo Viking Grace ihan näin lapsiperheenkin kannalta.
 Siskoni 9 v ja mies kävivät vähän bilettämässä ja katsomassa JukkaPoikaa. Minut ja pienenmpi mies sitten passitettiin nukkumaan. Mikäs siinä, laivan parivuode oli kyllä hyvä nukkua ja pikkumieskin simahti samantien kun sen sänkyyn kaadoin :)

Buffet-ruoka oli loistavaa ja join oikein lasillisen oluttakin, joka kuitenkin alkoi nukuttamaan lähes samantien. Ei siis enää muistoakaan siitä inssi-opiskelija tyttösestä, joka oli aina ensimmäisenä siellä missä tapahtui ja opiskelijaristeilylläkin tankkasi viiniä kermakkoon, kun lasit loppuivat: eli kermat veks ja punaviiniä tilalle ;) 


Laivalla ollessamme Seeliaa kävivät sitten parin illan aikana ruokkimassa vanhempani.
Eka ilta oli ilmeisesti mennyt hyvin, mutta toisena iltana ilmeni ongelmia.
Siilineitiä ei löytynyt sitten mistään. Pitkän etsinnän jälkeen (siiliähän on kiva etsiä kun se ei pidä mitään meteliä, eikä tule houkuttelemalla esiin ja kokokin on aika pieni) isäni oli kuitenkin tokaissut, että eikai se (sxxxxxx-rumasana) ole tuolla tulostimessa!
No voin kertoa, että siellähän se oli, siis tulostimen SISÄLLÄ paperilokerikossa kokonaan niin syvällä kuin vaan oli mahtunut menemään.
Enkä kyllä vieläkään tajua miten se oli sieltä onnistuttu pois ottamaan, koska raukkapieni oli tietenkin ollut ihan pallona ja piikit pystyssä.
Siinä meni siis vanhempieni rauhallinen perjantai-ilta siiliä lämmitellessä kun saunan lämmittäminen olisi varmaankin ollut se mieluisampi juttu...

En panikoinut ressukan vuoksi, vaikka äitini soitti ja kertoi miten oli käynyt.
Luulin vaan kokoajan, että se oli siellä tulostimen takana, mistä olen sen itse useamminkin bongannut. Vasta kotiin tullessa ja tulostinta katsoessa tajusin tilanteen.

Että huh huh, tällaista taas tälläkertaa :)
Neiti näyttää kuitenkin olevan ihan ok, ja eilenkin juoksenteli taas innoissaan.


Tässä näkyy miltä Seelian huoneen ovi näyttää kun nedillä on tapana sitä rapsutella :)

Tähän loppuun laitan vielä muutamaan esittämäänne Seelia-kysymykseen vastauksen.
Kysymyksiä tuli ihan mukavasti, joten jaan osan vastuksista toiseen postaukseen.

******

Miten lienee viihtyisi tuollainen otus tälläsessä vanhassa hirsitalossa jossa lämpötilat vaihtelee todella reilusti eikä lattialämmitystä ole kuin kylppärissä??pitääkö tälläselle olla sellanen lämpölamppu paikka jossain??

Siilejä on kyllä tietääkseni pidetty lemmikkinä ihan hyvällä menestyksellä myös taloissa, joissa ei ole lattialämmitystä. Paras paikkahan siilille on rauhallinen ja lämmin paikka, jossa lämpötila on mieluusti 22-26 astetta. Seelian huoneessa on 25 astetta lämmintä ja meidän neiti on kyllä aika tarkka tuon lämmön suhteen. Ensimmäisenä talvenaan meinasi ihan alvariinsa alkaa horrostamaan, mutta nyt on mennyt paremmin kun hankittiin viime talvena sellainen siirreltävä sähköpatteri sen huoneeseen. Lisäksi jos on oikein kylmä, niin lämmittelen sille lämminvesipulloja tai lämpöalustan kaappiin. 

Sisareni haaveilee tällaisesta ja olisi kiva tietää, kuinka vaativa siili
on lemmikkinä? 

Tämä on varmasti sellainen makukysymys. Meille siili soveltuu oikein hyvin lemmikiksi. Esimerkiksi koira olisi meille paljon vaativampi tapaus. 
Seelia heräilee  siinä 20.00 aikoihin ja juoksentelee täälä siihen asti kun mennään nukkumaan noin 23.00-24.00. Sen jälkeen se jatkaa vielä omaa elämäänsä kaapissaan.

Seelia on lisäksi oikein siisti, ei juurikaan tee asioitaan muualle kuin hiekka-astiaansa. 
Joskus se saattaa päästää pökäleitä juoksupyörään, mutta esimerkiksi lattialle se ei ole tainnut pissata kertaakaan ja syliinkin vain kerran kun ei tajuttu sillä olevan hätä.
Kaappi siivotaan kuitenkin joka päivä, vaihdetaan pissahiekat ja vesi ja putsataan juoksupyörä. Kerran viikossa vaihdan alustat sen kaappiin. Siili ei pidä meteliä, jos puhinaa ja juoksupyörän hurinaa ei lasketa :) Ruoka on vähän hankalampi juttu, sitä kun ei joka lemmikkikaupasta meinaa saada.

Tässä vastausta pariin kysymykseen.
Lisääkin saa siis esittää ja vastauksia tulee lisää seuraavissa postauksissa.

Loppuun olisi ollut vielä hauska video tuosta piikikkäästä veijarista, 
mutta jostain syystä video ei nyt suostunut latautumaan tänne.
Mahtoiko olla liian suuri tiedosto tai jokin muu ongelma.



~Marika~



 



sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Purkkia ja purnukkaa

Olen keräillyt Riihimäen tölkkejä siitä lähtien kun tähän 
taloon muutettiin ja aika monta olenkin jo onnistunut haalimaan kasaan :)

Purkit ovat löytäneet monta käyttökohdetta:

- niissä on Seelian ruokia
ja kylpy/pissahiekat

- makaronit, pastat, kaurahiutaleet ja sokerit

- astianpesuaineet jne.

Osa purkeista oli minulla lattialla lyhtykäytössä, 
mutta pienen miehen valloittaessa taloa, oli ne pakko siirtää takan päälle. 
Koska takka on nyt kokemassa pientä 
muutosta oli purkeille löydettävä uusi paikka.

Avohyllyt ja tavaroiden säilytteleminen kaappien päällä näkösällä 
ei ole ollut oikein minun juttuni tähän asti...
...mutta toisin kävi.



 Ja kivaltahan tuolla hyllynpäällä näyttää!
Yksi näkyvistä hirsiparruista kulkee kaappien päällä. 
Jossakin näkemässäni talossa tämä kaunis parru  oli jätetty seinän sisään,
 mutta me halusimme korostaa sitä, ja laittaa sen taakse valot.
Nyt purkit tulevat esiin kauniisti ja pitsit tuovat ihanaa
romanttista tunnelmaa.



Tilailin erilaisia pitsejä hääaskarteluihin ja nämä purkit ja purnukat olisi tarkoitus saada häihin kynttilälyhdyiksi, kukkavaaseiksi ja karkkibuffet astioiksi.
Olen kirppareilta ostellut lisäksi kaikenlaisia kirkkaita ja
 köyhänhopeisia tuikkukippoja.
Ja lisäksi koristelen muutaman säilykepurkin.
Tarkoituksena olisi saada pöytiin paljon erilaisia kynttiläkippoja, 
joten vielä on keräilyurakkaa jäljellä!


   

Kaapin päällys saa nyt toimia häihin asti säilytyspaikkana näille purkeille.





Tulimme eilen laivaristeilyltä ja Seelia oli aiheuttanut 
sydämentykytystä vanhemmilleni, jotka kävivät ruokkimassa sitä sillä aikaa.
Onneksi kaikki kuitenkin näyttää olevan hyvin.
Siitä ja muusta Seeliaan liittyvistä asioista kuitenkin 
seuraavalla kertaa, kun saan neidistä napsaistua pari valokuvaa :)

Mukavaa sunnuntaita!

~Marika~