Sisustamista, käsitöitä, tuunailua ja meidän elämää alla kurkihirren oman, lämmössä kotilieden soman.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Rakkaat ikkunani

Voiko ikkunoihin olla olemassa viha-rakkaus suhde?
Kyllä voi!

Koko talon suunnittelu ja ihastelu lähti käyntiin näistä erkkerin ikkunoista.
Unelmiemme talosta tuli löytyä ehdat perinteiset hirsinurkat, 
mutta niin tuli löytyä myös nämä ikkunat :) 

Kaikki muu niiden ympärillä olikin sitten ihan epäoleellista.
No ei nyt ihan sentään kuitenkaan...


Näiden ikkunoiden taakse kätkeytyy meidän olohuone.
Alkuperäisissä suunnitelmissa oli, että ikkunoita olisi löytynyt 
erkkerin jokaiselta sivulta,mutta elokuvahulluna pariskuntana 
täytyi olohuoneeseen mahtua myös kunnon tv.
Tämän vuoksi jätimme yhden seinän kokonaan vaille ikkunaa.


Nämä ikkunat eivät  ehkä ole sieltä kaikkein 
järkevimmästä päästä ikkunanpesun kannalta.
Niihin käsiksi pääsemiseen vaaditaan kunnon telineet 
ja miehen minulle ostama ikkunapesuri.
Näiden rakkaiden ikkunoiden vuoksi opettelin taas 
muutaman vuoden tauon jälkeen sietämään ikkunanpesua,
toki ilman pesuria en taitaisi piitata siitä sitäkään vähää.
Opettelin sietämään myös korkeita paikkoja.


Alkuperäissuunnitelmiin tehtiin muutamia muutoksia, 
joista yksi oli erkkerin leventäminen 6,5 metriin.
Tuo muutos kannatti, sillä olohuoneemme tuntuu nyt juuri sopivan kokoiselta.
Toki sopivan sohvan löytyminen tilaan tuntui ensin haasteelta,
mutta lopulta sekin löytyi melkein itsestään.


 Erkkerin molemmin puolin sijaitsevat terassit, 
joille pääsee sekä keittiön, että kodinhoitohuoneen ovista.
Keskelle ikkunoiden kohdille on tarkoitus tehdä portaat 
ja niiden alapäähän niin kutsuttu alaterassi.
Sitten joskus.


 Ikkunoista on ihanaa ihastella niin myrskyjä, auringonpaistetta kuin tähtitaivastakin.
Ompa niiden kautta myös tuijoteltu puiden kaatumista hirveässä
Tapaninpäivän myrskyssä vuonna 2011 ja samalla kädet ristissä toivottu, 
ettei ainutkaan puu kaatuisi talon päälle.
Eikä muuen onneksi kaatunut!

Esittelen lopuksi vielä yhden tälle kesälle 
suunnittelemani urakan, jonka sain pari viikkoa sitten päätökseen.
Öljysin terassiosuudet Poron sävyllä :)
Todella huoltovapaa väri muuten esimerkiksi ruskeaan verrattuna,
joten suosittelen! 
Sävy on lähellä "luonnollisesti" harmaantunutta puuta 
ja sopii mielestäni mukavasti ruskean ja valkoisen kanssa.



Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille! 
Huomenna on ohjelmassa hääpuvun sovitus,
jännittää! Saankohan edes nukutuksi :)

~Marika~


tiistai 13. elokuuta 2013

Sweet love

Huh! Saan vetää yhden viivan yli häiden valmistelulistalta.
Miehen ollessa ystävämme varpajaisissa askartelimme 
pikkumiehen kanssa karkkipusseja häihimme.
Tokikin pienestä apulaisesta taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä,
mutta valmista tuli siitä huolimatta :)

Tässä lopputulosta:



 Ruskeat pussit löysin nettikirpparilta.
Tilasin pusseihin soveltuvat kakkupaperit myös netistä ja lisäksi
tulostin niihin "etiketit" meidän nimellä varustettuina.
Etiketissä on myös teksti "Love is sweet".
Meidän nimet taidan suurentaa kuitenkin vielä, 
nyt ne ovat aika pienellä präntillä. 

Pussien suuaukotkin ajattelin leikata jollain kuviosaksilla,
mutta pitää katsoa ensin ettei mene liian "tehdyn" näköisiksi.


 Häissämme tulee olemaan kahvin kanssa tarjolla tietysti kakkua, 
luultavasti kahtakin erilaista, 
mutta lisäksi teemme erillisen herkkupöydän 
josta tulee löytymään meidän lempikarkkeja ja suolaista naposteltavaa.

Edelleenkin pidän yhtenä suurena rakkautemme osatekijänä sitä,
että karkkimakumme on ihan erilainen :)
Eipä ole ikinä tarvinnut tapella karkkipussilla, 
kun toinen syö  kaikki salmiakit ja kirpeät karkit ja 
toinen kaikki ne ällöt marmeladi ja hedelmähötöt ;)

Nyt ihan hiljattain löytyi kuitenkin herkku meidän molempien makuun: 
Rainbow Country chips, joita on aina pakko ostaa kaksi pussia kerralla, 
muuten syntyy tappelu.
Tappelu tuskin lienee äityvän niin suureksi, että pitäisi perua häät sen takia ;)



Minkälainen on teidän karkkimakunne?
Iskeekö salmiakki, hullaannutteko suklaasta vai 
tyydytättekö makeanhimonne mieluiden hedelmäisillä makeisilla?

~Marika~


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Hirsitalon pihavalaistus

Pihavalaistuksen suunnitteluun olemme uhranneet aikaa jo ties kuinka paljon. 
Suunnitelmat ovat muuttuneet jo monesti, mutta yksi asia on pysynyt aina samana: nimittäin itse valaisimet. 


Pihavalot taisin ostaa jo kauan ennen kuin itse talonhirret edes saapuivat tontille :)
Sopivien valaisimien löytyminen oli todella haasteellista, kiertelimme useita valaisinliikkeitä, selailimme kuvastoja ja kahlasimme läpi nettikauppoja.


Meillä oli valaisimille muutama kriteeri:
niiden oli oltava tyylikkään ja rustiikkisen näköisiä, 
edustettava jotain ihan eri tyyliä kuin moderni ja värimaailman 
oli oltava metsäluontoon soveltuva ja soinnuttava yhteen ruskean hirsiseinän kanssa.
Ei yksinkertainen juttu alkuunkaan...

 

Lisää haastetta mukaan toi se, että halusin pihalle myös pylväsvalaisimet 
jotka halusin olevan samaa sarjaa.
Vihdoin kuitenkin törmäsimme valaisinsarjaan,
 joka todella miellytti silmää
ja vastasi mielikuviamme.

 
Talon ja autotallin seinille valitsimme Massiven Monastir valaisimet.
Samasta sarjasta löysimme myös ne pylväiden päälle tulevat valaisimet,
jotka odottavat vielä(kin) laatikoissaan sitä aikaa kun pääsevät nököttämään 
paikoilleen, ehkä jo ensi kesänä ;)


Yläkerran parvekkeen ja etupihan sisääntulossa oleviin pylväisiin 
löytyi myös samalta valmistajalta valot. 
Näiden kivana yksityiskohtana on se, että ne valaisevat pylvään sekä ylös, että alas.
Todella kauniin näköiset illalla.


Pääoven ja kodinhoitohuoneen sisääntulojen katettuihin osuuksiin löysimme 
 valaisimiksi Malmbergs:in Strömstadit valkoisina.




Työ pihan valaistuksen kanssa jatkuu edelleen.
Kunhan saamme pihaa pikkuhiljaa eteenpäin valmiimmaksi, 
on aikeenamme niiden pylväsvalojen lisäksi laittaa myös 
terassin kaiteiden alle valot kiertämään koko kaideosuuden pituudelta. 
Tummuvina syysiltoina ne toisivat  mukavaa tunnelmaa
terassilla istuttaessa.

Lisäksi haaveena olisi valaista myös muutama kaunis
puu tuosta takapihan metsiköstä. 
Nämäkin suunnitelmat voivat toki muuttua vielä moneen kertaan :)

~Marika~

torstai 8. elokuuta 2013

Koruja minun makuuni


Vaikka sisustustyylini värien kannalta onkin lähes täysin beigeen, 
valkoiseen ja ruskeaan vivahtavaa, 
on makuni oman pukeutumiseni kannalta aivan toinen.

Jos viimeaikaisia laukku- ja kenkäostoksiani ei oteta huomioon
on vaatekaappini sävyltään hyvin tumma.
Paljon mustaa, tummaa violettia ja punaista.
Pitsi on materiaalina se mieluisin ja tietysti mustana.

Voisipa jopa sanoa, että vaatteet ja korut, joissa viihdyn parhaiten 
henkivät yhtäaikaa sekä vintagea, että ripauksen verran goottityyliä.

Nyt löysinkin niin ihania, 
aivan minun tyylisiäni koruja, hullaannuin niihin täysin, ja päätin jakaa löytöni teidänkin kanssa!

Näihin koruihin on saatu siepattua luonnon mystisyys
 ja kauneus, joka hivelee silmääni todella!
Näissä on juuri hyvä yhdistelmä luonnon karua
 ja  maagista, yksinkertaista kauneutta.


Nousevan Myrskyn sivuilta lainatakseni: 
"Nousevan Myrskyn korut ovat saaneet inspiraationsa yksinkertaisen 
kauneuden kaipuusta. Koruissa henkii voimakkuus, tahto ja äänetön vahva voima. 
Liisa Tuimalan mukaan korut on suunniteltu ”omaa tietään kulkeville kaunottarille”."
 

 "Nousevan Myrskyn tuotteiden peruslähtökohdat ovat esteettisyys ja eettisyys. 
Korujen päämateriaali, uusiokäytetty kumi, 
 tulee korunvalmistukseen sataprosenttisesti kierrätyksen kautta. 
Ihmisen ja luonnon kunnioittaminen näkyy korunvalmistuksessa, 
 ja tarkka suunnittelu takaa kauniin lopputuloksen."


Tilasin Liisalta Okaruusu rannekorun ja Musta Lintu korvakorut.
Korvakorut ovat olleet mukanani niin arjessa kuin juhlassakin.
Ja oikeastaan ne ovat olleet korvissani koko ajan :)
Rannekorua olen käyttänyt myöskin hyvin paljon, 
enkä vieläkään voi lakata huokailemasta sen kauneutta!


Kierrätyskumi on materiaalina erinomainen jo eettisyytensäkin vuoksi,
mutta vaikka korut ovatkin suurehkoja, eivät ne painakaan juuri mitään.
Rakastan suuria roikkuvia korvakoruja, jotka usein ovat todella painavia, 
nämä eroavat kuitenkin muista koruistani,
sillä nämä ovat käytössä oikein miellyttävät keveytensä vuoksi.


Tutustukaapa Nousevan Myrskyn  ja sen 
perustajan Liisa Tuimalan tarinaan!


Nousevan Myrskyn verkkokauppaan pääset tästä.
Nousevan Myrskyn blogiin pääset tästä.

Onko sinulla omia lempikoruja?
Kuulisin mielelläni teidän koruaarteistanne :)

HUOM! Tämä kirjoitus ei ole maksettu mainos. 
Tämä on kirjoitettu silkasta kunnioituksesta 
taitavaa yrittäjää ja käsityöläistä kohtaan.
On hienoa huomata, miten lupaavia käsityöläisnaisia 
täältä blogimaailmasta löytyykään!

~Marika~

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kuusi kuin siili

Saimme muutama vuosi sitten ihanan lahjan vanhoilta työkavereiltani.

Mikä sopisikaan paremmin puutarhaamme kuin siilikuuset!

Ne saivat heti aitiopaikan kun istutimme ne etupihalla sijaitseviin kasvialtaisiin.

 


 Tämä pikkuinen kuusi todentotta muistuttaa siiliä.
Kuuset ovat olleet ilmeisen tyytyväisiä kasvupaikkaansa, 
sillä ne ovat kauniin vihreitä ja hyvinvoivia.
Tänä vuonna lisäsin altaisiin vielä ruskean katteen, 
jolloin havukasvit tulevat vielä paremmin esille.


Tässä lisätietoa suomalainentaimi.fi sivustolta:

Siilikuusi – Picea abies ’Echiniformis’ (igelkottsgran)

Siilikuusi on luonnonvaraisen metsäkuusemme viljelymuoto. 
Se muistuttaa kerälle vetäytynyttä siiliä. 
Verkkaisesti kasvavasta pensaasta tulee noin puoli metriä korkea. 
Pensasmaiset kuuset kasvavat selvästi hitaammin 
kuin yksirunkoiset, puumaiset muodot. 
Lisäksi pikkuisten kuusilajikkeiden neulaset
 ja vuosikasvaimet ovat erittäin lyhyet. 
Kukkia ja käpyjä muodostuu vähän, jos lainkaan. 
Kuuset sietävät erinomaisesti varjoa ja viihtyvät hikevässä maassa, 
jonka ei tarvitse olla viljavaa eikä kalkittua. 
Taimet suojataan, jotta keväthallat eivät pääse vioittamaan tuoreita vuosikasvaimia.


Tänään taitaa uni maistua kunnolla.
Miehen synttärit venyivät varhaiseen aamuun ja 
sain nukuttua vain tunnin...
Huh, huh ei meinaa enää virta piisata tuohon hauskanpitoon ;)

~Marika~

torstai 1. elokuuta 2013

Kesäpäivä mummulassa

Vietimme mukavan kesäpäivän mummun ja paapan luona.


Pikkumies pelasi palloa veljeni kanssa trampoliinilla
ja hauskaa oli :)


Räpsäisin muutaman valokuvan äidin ja isän
kauniista puutarhasta, 
samalla kun odottelin pihasaunan lämpenemistä.



Kyltit estävät eksymisen, mikä on ainakin minulle hyvin tyypillistä.
Voin eksyä jopa matkalla lähikauppaan...


Uima-allas on ihanan kutsuva ja voi miten 
ihanan lämmintä oli myös sen vesi.
Aluksi se toki oli jäätävän kylmää, mutta onneksi sitä
tunnetta kesti vain hetken.
Pikkumies ei ollut moksiskaan, 
mutta äiti ja isä taisivat päästää muutaman ruman sanan suustaan ;)


Köysikaide on kaunis ja illalla tolppien päähän syttyvät valot.









Pihasaunan reunustaa koristaa pikkuruinen kaivo.



Mummun hienovarainen vihje vieraille :)



Tiskikatos.





  Oli mukavan hauska ja rentouttava ilta.
Unohtamatta niitä maittavia grilliherkkuja ja hyvää seuraa!


p.s. Sainpahan minäkin aikaiseksi tehtyä fb-sivut blogille :)

~Marika~