Sisustamista, tuunailua, käsitöitä ja pienen perheen elämää hirsitalossa.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti...

Huomaan usein arjen keskellä vaikkapa työmatkalla fiilisteleväni 
niitä kauniita ja tärkeitä hetkiä elämässäni.
Niiden avulla jaksaa hyvin vaikka koko edellinen yö 
olisikin kulunut kuunnellen yskivää lasta ja tämän itkuun parahteluja.

Kaikkein hienoin muisto ja hetki elämässäni- siitä ei pääse mihinkään
-on tietysti ollut poikamme ensi-itku ja hänen suloiset
pienet ryppyiset kasvot joita minulle nopeasti vilautettiin salissa.
Sydän suli viimeistään siinä vaiheessa kun 
näin pikkuisen poikamme isänsä rintaa vasten ja 
sain hänet vihdoinkin myös omaan syliini. 


Tottavie silloin jännitti ja itketti onnesta ihan suunnattomasti,
mutta melkein yhtä paljon jännitti ja itketti myös omien häiden kirkkoharjoitukset!

Mietin silloin, että jos harjoituksissakin saa parkua niin lujaa,
niin mitä sitten silloin kun h-hetki koittaa?
Mutta kun se hetki koitti, olikin kaikki
yhtäkkiä ihmeen tyyntä.
Toki se alttarille kävely isän käsipuolessa nosti tunteet pintaan, 
eikä sitä silloin paljon viitsinyt sivuilleen vilkuilla,
sillä jos silloin olisi nähnyt jonkun muunkin pidättelemässä
kyyneleitä, olisi kyyneltulva ollut taattu. 


Kaikki meni kuitenkin hienosti ja todella nopeasti.
Kirkko oli juuri niin kaunis kuin
toivoinkin sen olevan ja vaikka paria päivää ennen 
ei pakkasesta ja lumesta ollut tietoakaan,
oli joku ihan selvästi kuullut toiveeni ja häitä edeltävänä
iltana alkoi hiljalleen sataa lunta.


Lumisade ja pakkanen olivat potrettikuvien kannalta
todella ihana asia. Edellisenä päivänä ostettuja kumisaappaita ei
enää tarvittukaan ja pelko kuraisesta hääpuvusta sai väistyä.

Miten komealta se oma tuleva sulhanen näyttikin 
lumihiutaleet hiuksissaan ja miten onnelliseksi ja
kauniiksi sitä samalla tunsikaan itsensä.


Papin puhe oli kaunis ja siihen oli sisällytetty paljon meille
tärkeitä asioita, jopa minun mieltymykseni kauhuelokuviin ;)

Kirkossa esitetty musiikki oli myös
meidän toiveidemme mukaista.
Alkusoittona kuultiin Yiruman River flows in you ja 
kanttori soitti ja lauloi meille edellisessäkin postauksessa
esitellyn Juha Tapion Minä sinua rakastan.

Loppumarssina oli tietenkin "Prinsessa ruusunen"


Oma poikamme toi parhaan shown touhuamalla
omiaan kirkossa. Pappi itse esitti toiveen, että poika
saisi liikkua vapaasti ilman, että joku yrittäisi pitää häntä paikoillaan 
koko aikaa. Ja liikkuihan se pikkumies ihan kiitettävästi :)

Mitään suurempia meteleitä hän ei päästänyt, touhusi vain
ja käyttäytyi kuitenkin  koko ajan vielä paljon nätimmin 
kuin osasimme edes toivoa!


Ennen vihkitilaisuuden alkua piti vähän rakentaa junarataa
kummisedän kanssa :)



Kaiken kaikkiaan koko hääpäivä oli todella
onnistunut ja kaunis mielestämme.
Ehdottomasti tapahtumana sellainen joka kantaa 
niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä ja
joka säilyy mielissämme ihan varmasti ainakin
sinne kuolemaan asti, jos ei vieläkin kauemmin.

~Marika~

9 kommenttia:

  1. Ihana tuo papin toive siitä että poika saisi liikkua vapaasti! Täytyy muistaa omissakin häissä, varmasti paljon rauhallisempaa niin kuin että väkisin pidettäisiin paikoillaan!

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia, ihania tunnelmia !
    Poitsu on kyllä aivan selvästi syntynyt juhlimaan, oli niin elementissään koko päivän :)

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti! Olivat varmasti tunnelmalliset häät ja juuri noin pitääkin avioliitosta ajatella, sitoudutaan loppuelämäksi...

    VastaaPoista
  4. Lämpimät onnittelut teille. Ihana postaus.

    VastaaPoista
  5. Kaunis ja tunnelmallinnen postaus!
    Paljon onnea teille! <3

    VastaaPoista
  6. Kaunista ja tunnelmallista ja Ihanaa että ilmakaan ei ollut huono. Sydämellisesti Onnea teille <3 <3 <3

    VastaaPoista
  7. Kiitokset kaikille kommenteista <3

    VastaaPoista
  8. En tiedä, kuinka tuore asia tämä on, mutta LÄMPIMÄT ONNITTELUT!!♥
    Kauniit, herkät kuvat ja teksti, mitä ihanin!♥
    Aviolitto - se on onnea!:) On ihanaa löytää rinnalleen ihminen, jonka kanssa voi elää yhteistä elämää, johon sitoutua koko loppuelämäksi, jota rakastaa, joka on se paras ystävä, siinä on siunausta kerrakseen!:)

    Iloa arkeen - aina!♥

    VastaaPoista
  9. Voi apua!

    Mä jätin tietoisesti blogimaailman "hetkeksi" aikaa, ja nyt sitten tulit mieleen ja tulin kurkkimaan.

    ONNEA HIRMUISESTI!! <33

    VastaaPoista

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)