Sisustamista, käsitöitä, tuunailua ja meidän elämää alla kurkihirren oman, lämmössä kotilieden soman.

tiistai 8. elokuuta 2017

Nurmikko kuin golf-kentällä

Enpä olisi vuosi sitten uskonut, jos joku oli sanonut, 
että ensi vuonna tähän aikaan teidän nurmikkonne on niin tasaisen kaunis, 
että sillä voi harjoitella golf-lyöntejä.
Naurahtaa olisin voinut pari kertaa, 
ehkäpä äkäisyyksissäni jopa murahtaa.
Mutta, nyt se on totta!


 Leikkuri leikkaa pienehköä aluetta kerrallaan täsmällisen tarkasti 
ajaen ensin toiseen suuntaan ja sitten kääntyen 
ja jatkaen samaa rataa takaisin sen kohdan vierestä, 
mistä se juuri edellisellä kerralla leikkasi. 
Niin kutsuttuja laiskoja paikkoja ei tällä leikkaustyylillä näytä jäävän ollenkaan. 
Ennen jokaista leikkuukertaa Indego-robottiruohonleikkuri leikkaa 
ensin nurmialueen reunat, jolloin nekin pysyvät siistin näköisinä.



Leikkurissa on kolme leikkauskorkeutta: 30, 40 ja 50mm. 
Aloitimme aluksi kaikkein korkeimmalla korkeudella 
ja laskimme sitä pikkuhiljaa matalimmalle tasolle.
Aluksi nurmikkoon jäi selkeät jäljet sille kohdin mistä leikkuri oli leikannut. 
Jälki oli vähän samaa tyyliä kuin jalkapallokentällä: 
joka toiseen suuntaan suuntautuvan leikkuureitin kohdilla 
nurmikko näytti tummalta ja joka toisella taas vaaleammalta. 
Tämä ero tasoittui kuitenkin jo muutaman leikkuukerran jälkeen, 
eikä värieroja nurmikolla enää erota.
Robotin leikkaus on älykästä, se leikkaa niin sanotusti ristiin, 
eli leikkuusuunnat vaihtelevat ja leikkuujälki näyttää tämän vuoksi erityisen tasaiselta.



Kesälomamatkamme aikana leikkuri sai työskennellä pihamaallamme itsekseen. 
Miten ihanaa olikaan palata muutaman päivän kestäneeltä lomareissulta, 
kun leikkuri oli sillä välin ahkeroinut pihallamme ja jälki oli samettisen tasaista. 
Vanhempi poikamme halusi heti päästä harjoittelemaan golf-lyöntejä nurmikolle.
Eipä olisi tämäkään onnistunut ennen Bosch Indego Connect -leikkuria! 
Leikkuujäljen jännittäminen osoittautui siis turhaksi.




Koko testiraportin pääset lukemaan täältä.

~Marika~ 

 
 

perjantai 4. elokuuta 2017

Sikin sokin

Jos nyt saisin päättää, niin ennen tähän kotiimme muuttamista 
tavaramme olisivat käyneet läpi aikamoisen syynin. 
Kaikki turha olisi saanut joutaa kierrätykseen ja roskiin 
ja vain tarpeelliset olisivat päässeet sisälle ja suoraan jokainen omalle paikalleen. 
Huomaan lähes päivittäin haaveilevani sellaisesta isosta työmaakontista, 
johon voisin kantaa kaiken tavaran ja tilpehöörin talostamme 
ja tuoda takaisin sisälle vain ne jotka haluaisin. 
Kontti voisi sitten minun puolestani hävitä savuna ilmaan 
vaikka sormea napsauttamalla - ei tulisi ikävä!


Vaikka ehkä luulisi, niin tämä ei nyt mitenkään liity jo 
muutaman vuoden meneillään olleeseen Konmari- villitykseen, 
vaan tämä on tasaisen vahvasti nakuttanut pääkopassa nyt viidettä vuotta. 
En ole edes kyseisiin opuksiin perehtynyt, vaikkakin sekin taitaisi olla hyväksi.

Joku vierailulla käyvä ei ehkä ollenkaan huomaa, 
että talomme olisi mitenkään sikin sokin. 
On jopa kuultu monesti, että onpa teillä siistiä, 
mutta kun tämä tunne onkin enemmän meikäläisen pääkopan sisällä 
ja juontaa jälkensä ehkä erityisesti siihen, 
että jokaiselle tavaralle ei ole löytynyt omaa paikkaansa. 
Se tunne turhasta tavaramäärästä on aika ahdistava.


Kotimme alakerrassa sijaitsee talomme suurin makuuhuone 
ja hävettää ihan myöntää, että se toimi varastotilana 
ja Seelian huoneena aina siitä asti kuin muutettiin 
viime marraskuuhun saakka.  Onneksi meille saapui muutamaksi 
kuukaudeksi vaihto-oppilas Brasiliasta ja tuo "romuhuone" 
oli vain yksinkertaisesti siivottava ja tyhjättävä käyttökuntoon. 
Miten ihanaa onkaan kun meillä on yksi huone lisää käytössä!


Arki pienten lasten kanssa on vienyt mukanaan
ja aikaa sisustelulle ei ole oikein tahtonut löytyä.
Se taitaa olla yksi suurimmista syistä tämän blogin
viimevuosien hiljaisuuteenkin.
Ihan ikäväkin on ollut, onhan tämä kirjoittelu
minulle sellaista sielunhoitoa ja sisustaminen yksi lempiharrastuksistani.

Nyt uutta virtaa näyttää taas piisaavan
ja aktiivisuustaso sisustelun ja tuunailun suhteen näyttää 
olevan kohisten nousussa. Toivotaan, että tämä vire kestää. 
Ainakin merkit ovat hyvät ja aikaa enemmän
- tämä on muuten ensimmäinen syksy neljään vuoteen 
kun en paiski kahta työtä. 
Aikamoista, ihan itseäkin hirvittää mitä tällä kaikella ajalla teen.
Noh, ehkä edellinen lause on kuitenkin sarkasmia, sillä
tekemisen puutteesta tuskin tulen kärsimään.


Vähintään yksi tavara viikossa paikoilleen, roskiin,
kierrätykseen tai muuten vain pois silmistä ja talosta
- siinä minun aforismini, jota olen nyt muutaman kuukauden 
noudattanut ja sillä mennään eteenpäin.

Ja hei eikös tää pystyviikkaus liity nyt siihen maritukseen jotenkin?
 Ihan huippu keksintö!

Kuulisin mielelläni teidän tarinoita tavarakaaoksen kesyttämisestä 
ja siitä miten tavarat teillä löytävät oikeille paikoilleen.

~Marika~




keskiviikko 2. elokuuta 2017

Valopylväät DIY

Viime kesänä aloitimme kotitiellemme 
tulevien valaisinpylväiden valmistuksen. 
Pylväiden päälle tulevat valaisimet on ostettu jo kauan aikaa sitten. 
Taitaa jopa olla, että jo ennen hirsien toimitusta oli valaisimet tilattuna. 
Ne ovat samaa sarjaa kuin talossammekin 
olevat lyhdyt  - Massiven Monastir sarjaa. 


Tykkään valaisimista todella paljon 
ja niiden etsintään kuluikin kauan aikaa.   
Sarja on tyylikäs ja juuri sellainen vanhan ja  
vähän rustiikkisen näköinen, mikä olikin toiveenamme.


Pylväiden teko aloitettiin ensin niiden sopivien 
välimatkojen määrittelyllä sekä kaapeleiden asennuksella. 
Seuraavaksi valoimme pylväiden tassulaatat betonista tasaiselle murskepohjalle. 
Kun laatat olivat kuivaneet, 
muurasimme niiden päälle neliönmuotoisista pilariharkoista pylväät. 
Harkkojen keskellä on pyöreä aukko, 
jossa sähkökaapelit kulkevat. 
Harkkoja tuli meidän tapauksessamme muistaakseni 
(täytyy tarkistaa) 6-7 kpl päällekkäin. 
Pylväiden päälle tuleva ruostumattomasta teräksestä oleva "hattu" 
teetettiin mittojen mukaan paikallisessa laserleikkausta tekevässä yrityksessä.

 

Sopivien kivien löytäminen pylväiden päällystykseen olikin sitten se suurin homma. 
Mieheni on tilannut minulle jo muutama vuosi sitten 
kivikasan, joka sisältää erikokoisia kiviä. 
Kivikasasta sitten syynäilin litteitä erikokoisia kiviä. 
Kivet kiinnitin saneerauslaastilla siten, 
että laitoin laastia ensin pilariharkkojen pintaan 
ja sipaisin sitä myös kiinnitettävään kiveen. 
Tämän jälkeen ”hieroin” kiven hellästi kiinni laastiin
 ja näin jatkoin aina pienen alueen kerrallaan. 
Osan pylväistä saumasin saman tien käyttäen apuna kosteaa pesusientä. 
Osassa pylväistä taas kiinnitin kivet ensin 
ja sen jälkeen vasta saumasin koko pylvään. 
Laastin ei saanut antaa kovettua liikaa ennen kivien pesua 
vaan pesin samaisella sienellä kivet mahdollisesta laastista heti, 
kun laasti oli hieman jähmettynyt.
Näin kivien pinta ei jäänyt laastipölyn peittoon 
ja saumoista tuli mahdollisimman siistit.

 

Valaisimissa on sisällä kirkkaat led-lamput, 
joiden valaisuteho on todella hyvä talven pimeydessäkin.

Pylväät ovat nyt seisseet paikoillaan vuoden, 
eikä saumauksessa ole ainakaan vielä havaittavissa minkäänlaisia halkeamia. 
Tykkään pylväistä todella paljon ja mielestäni ne ovat onnistuneet. 
Ne sopivat kotimme ja pihamme tyyliin kuin nakutettu!

 

Pylväiden välille olen haaveillut jonkin moista matalahkoa kiviaitaa, 
mutta sillä välin saavat valaisimen välille ladotut luonnonkivet riittää. 
Kivien alla on suodatinkangas ehkäisemässä rikkaruohojen valloitusta. 
Toki niitä joutuu välillä nyppimään, 
mutta pienellä työllä – rikka kerrallaan pois silloin tällöin 
nekin ovat pysyneet hallussa. 
Kivien ja metsän väliseen alueeseen olen istuttanut vuorenkilpiä. 
Tämä kasvi on muuten aika mahtavan näköinen kivien 
ja metsämaiseman rinnalla.

Miten musta muuten tuntuu, että
me ei ikinä löydetä mitään valmiina, 
vaan kaikki pitää väkertää itse ;)

No itsetehden saa mitä haluaa
ja nämäkin syntyivät mukavan edullisesti.

 

~Marika~


torstai 27. heinäkuuta 2017

Hirsitalon sähköistys ~ Osa 2


Kotimme valaistuksen halusimme olevan mahdollisimman monipuolinen, 
sellainen jossa otettaisiin huomioon vuorokauden eri ajat
 ja tietysti myös eri tunnelmat. 
Esimerkiksi työhuoneessa ja keittiössä tarvitaan paljon valoa, 
kun taas kylpyhuoneen ja saunan tunnelmaan 
halusimme hämyisempää valaistusta. 
Kotimme olohuoneessa valaistusta löytyy kahdenlaista, kirkkaampaa, 
sekä himmeämpää tunnelmavaloa.


Meillä oli jo rakennusaikana mielessä tietyn tyyliset valaisimet 
ja suurista etsinnöistämme huolimatta 
emme löytäneet mieleisiämme valaisimia valmiina. 

Niinpä mies otti asiakseen suunnitella ja 
toteuttaa juuri meidän tarpeisiimme sopivat valaisimet.
Mikäpä olisikaan ollut sopivampi vaihtoehto keittiön pöydän ylle, 
kuin heinäseipäistä rakennettu valaisin?
Se sopii kyllä kuin nakutettu kotimme tyyliin!


LED-Lamput ovat suosittuja markkinoiden valloittajia 
niiden matalan energiankulutuksen vuoksi. 
Mikä onkaan kätevämpää kuin säästää energiaa 
ja samalla myös tietenkin rahaa 
pienempien sähkölaskujen muodossa.
Olemme halunneet omalta osaltamme säästää energiaa 
ja tästä heinäseiväsvalaisimesta 
löytyykin Philipsin kynttilän malliset LED-lamput.

Samaiset lamput löytyvät myös 
olohuoneemme katossa sijaitsevasta kärrynpyörävalaisimesta,
joka on mieheni käsialaa sekin.

Tykkään näistä LED-lampuista todella paljon.
Niiden valo valaisee hyvin ja valon sävy on lämmin.
Mikä parasta, lamput ovat osoittautuneet laadukkaiksi ja kestäviksi
ja se jos mikä on tärkeä juttu, sillä lamppujen jatkuva
vaihtelu kuluttaisi kukkaron lisäksi myös hermoja.

 

Nämä valaisimet ovat yhdet kotimme helmistä 
ja kuuluvat myös blogini 
suosituimpiin kohteisiin hakusanojenkin perusteella. 

Heinäseiväsvalaisin sijaitsee keskellä ruokapöytäämme 
ja se riittää hyväksi valaisuksi ruokailujen ja vaikkapa
ystävien vierailujen ajan kun istutaan pöydässä. 

Tunnelmallisimpiin hetkiin olen lisännyt 
valaisimeen pikkuiset purkit joiden sisällä on 
pattereilla toimivat led-tuikut.



Keittiön työskentelyalueelta meiltä löytyy upotettavat halogeenivalaisimet, 
jotka mahdollistavat hyvän valaisunsa avulla tarkankin työskentelyn.  
 Lamppuexpressin valikoimista löytyvät
Philips Halogeenilamput ovat loistava vaihtoehto kun haluat laadukkaat, 
kestävät ja energiaa säästävät lamput.


Keittiön hirsiparrun takana sijaitsevat valot,
jotka valaisevat purkkikokoelmaani.
Tämä valo on se, jota käytämme kun
emme tarvitse kirkasta valoa vaan
haluamme tunnelmoida vaikkapa viinilasillisen ääressä. 


Philips Lamput löytyvät myös olohuoneemme hirsiparruista. 
Joka toinen lamppu on parrun yläpuolella ja joka toinen alapuolella. 
Näin mahdollistuu ihana, pehmeä tunnelmavalo 
esimerkiksi elokuvaa katseltaessa. 
Valoja saa ohjailtua siten, että
ne ovat päällä joko vain ylhäällä, alhaalla 
tai yhtäaikaa molemmin puolin. 

Samaiset valot löytyvät myös yläkerran aulan lasikaiteen alta. 
Pimeässä valo siivilöityy kaiteesta kauniisti. 
Pidän todella paljon tästä valojen kanssa leikittelystä! 

~Marika~

Yhteistyössä Lamppuexpress.com



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Hirsitalon sähköistys ~ Osa 1


Muutamaan otteeseen on tullut yhteydenottoja 
hirsitalon sähköistykseen liittyen. 
Miten me sen toteutimme, missä onnistuimme 
ja mitä mahdollisesti tekisimme toisin?
Päätin tarttua aiheeseen ja kertoa hieman näkökulmaa 
meidän kotimme ja sen rakennusajan osalta.

Sähköt ja valaistus olivat asiat, joihin halusimme erityisesti panostaa.
Lisäksi olemme siinä "onnellisessa asemassa" kyseisen asian suhteen,
sillä molemmat olemme valmistuneet 
 alalta ja osaamista löytyi siis jo omasta takaakin.


Hirsitalon sähköistys ei suju ihan prikulleen 
samaan tapaan kuin esimerkiksi perinteisten elementtitalojen sähköistys, 
vaan se vaatii jonkin verran lisämiettimistä ja suunnittelua.
Hirsitaloa sähköistettäessä on huomioitava käytännöllisyyden 
ja ulkonäköseikkojen lisäksi 
myös hirsien mahdollinen painuminen ajan saatossa.


Sähköistys ja siihen liittyvät ulkonäkö- ja tunnelmaseikat olivat 
ja ovat tietysti edelleenkin meille todella tärkeä juttu,
jonka halusimme tehdä kunnolla, huolellisesti suunnitellen.

Lehtien ja netin selailun ohella
muiden kokemuksien kuuntelu ja valmiissa kohteissa vierailu 
osoittautuivat tässäkin asiassa todella hyväksi vaihtoehdoksi.

Suosittelen lämpimästi jokaista sähköasioiden kanssa kamppailevaa
vierailemaan valmiissa kohteissa ja kääntymään ammattilaisten puoleen.
Näin tulee huomioitua monia asioita, 
joita ei ehkä itse tulisi edes huomanneeksi ja 
 tunnelmien ja oikean valaistuksen tarpeen 
huomioon ottaminen tulee hiottua mieleiseksi loppuun saakka.

Ennen oman kodin rakentamista kävimmekin  tutustumassa 
muutamaan valmiiseen kohteeseen 
ja samalla tutustuimme niiden sähköistykseen. 



Vierailimme perinteisen tyyppisessä pyöröhirsitalossa, 
jossa sähköjohdot oli asennettu pintaan. 
Pinta-asennukset eivät olisi vaatineet ehkä niin paljoa ennakkosuunnittelua 
ja mikä parasta, reikien porailuja hirsiin, 
mutta tämä vaihtoehto ei päätynyt lopulta meidän toteutukseemme.
 Monella ehkä mieleen nousee ajatus, 
että johdot näyttävät kauniilla hirsipinnalla kamalilta ja
valehtelisin jos väittäisin, ettei ajatus myös meidän päässämme pyörinyt.

 Näkemys on vähän harhaanjohtava, 
sillä johtoja pystyy kyllä todella pitkälti pitämään piilossa 
asentamalla ne jalkalistoja ja ovenkarmeja mukaillen. 
Lisäksi niitä saa piiloteltua myös myös halutessaan listojen alle.
Joten ulkonäköseikatkaan eivät enää ole niin suuressa osassa, 
eikä sähköjen asennus pintaan tarkoita välttämättä 
– näin kärjistetysti sanottuna -   
valkoisten johtojen loistamista kellertävää hirsiseinää vasten.


Yhdessä vierailemistamme kohteista oli käytetty langattomia kytkimiä, 
mitkä vaikuttivat kyllä käteviltä. 
Valokatkaisijat toimivat radiotaajuuksilla 
ja ne kiinnitetään seinään esimerkiksi ruuveilla tai tarralla.  
 Näin hirsiin ei tarvitse porata reikiä katkaisijoiden johdotuksille. 
Kuitenkin pistorasiat ja valaisimet tarvitsevat omat syöttöjohtonsa
 ja näin ollen osa johdoista oli kyseisessä kohteessa 
jouduttu kuitenkin vetämään pinta-asennuksella. 
Johdot oli vedetty suurilta osin lattialistojen takana, 
joten ne olivat siistin näköiset. 
Tämäkään tyyli ei kuitenkaan vaikuttanut omalta, 
vaan päädyimme lopulta siihen, 
että piirsimme johdoille omat reikien paikat hirsiin.


Olimme törmänneet  aikaisemmin asuttamissamme kodeissa siihen, 
että varsinkin vanhemmissa taloissa oli harmittavan vähän pistorasioita.
 Aloitimme siis sähkösuunnitelmien osalta niistä. 
Periaatteena oli, että pistorasioita olisi ennemminkin
liikaa kuin liian vähän.
Välihuomautuksena voin todeta, 
että eipä ole tullut vastaan sellaista kertaa
kun pistorasiaa ei olisi ollut siinä kohdin kun sitä on tarvittu.
Tässä kohtaa siis onnistuimme oikeinkin hyvin.

Sähkö- ja valaistus-suunnitelmaa hiottiin moneen 
otteeseen. Taisimme tehdä useammankin vaihtoehdon,
joista sitten päätettiin se lopullinen vaihtoehto.

 

Saimme hirsitoimittajalta talomme piirustukset dwg-muodossa, 
johon sitten lisäsimme cad-ohjelman avulla 
pistorasioiden ja katkaisijoiden kohdat. 
Hirsitehtaalla näihin kohtiin porattiin valmiit reiät 
ja meidän tehtäväksemme jäi sähköjohtojen vedon lisäksi 
porata rasioille aukot.

Kotimme väliseinät on tehty hirsipaneeleista,
joten niihin ei tarvinnut piirtää reikiä.
 Vähän jännitti tuliko lopulta kaikki reiät paikoilleen 
ja ovatko ne oikeilla kohdin ja oikealla korkuudella,
mutta jännitys osoittautui aiheettomaksi.

Kaikki reiät olivat niille haluamillamme paikoilla 
ja johtojen vetokin onnistui varsin hyvin. 

Valikoimaa kytkimien ja pistorasioiden osalta löytyy 
todella paljon. 
Ei tarvitse välttämättä tyytyä valkoisiin sähkökalusteisiin,
vaan voi valita eri värien ja tyylien välillä.
Perinteiseen ja modernimpaan sisustustyyliin löytyy
omat vaihtoehtonsa.
Kannattaa siis tutustua rauhassa markkinoilla olevaan 
tarjontaan ja koota rauhassa juuri itselle sopiva kokonaisuus.

~Marika~