Sisustamista, käsitöitä, tuunailua ja meidän elämää alla kurkihirren oman, lämmössä kotilieden soman.

perjantai 4. elokuuta 2017

Sikin sokin

Jos nyt saisin päättää, niin ennen tähän kotiimme muuttamista 
tavaramme olisivat käyneet läpi aikamoisen syynin. 
Kaikki turha olisi saanut joutaa kierrätykseen ja roskiin 
ja vain tarpeelliset olisivat päässeet sisälle ja suoraan jokainen omalle paikalleen. 
Huomaan lähes päivittäin haaveilevani sellaisesta isosta työmaakontista, 
johon voisin kantaa kaiken tavaran ja tilpehöörin talostamme 
ja tuoda takaisin sisälle vain ne jotka haluaisin. 
Kontti voisi sitten minun puolestani hävitä savuna ilmaan 
vaikka sormea napsauttamalla - ei tulisi ikävä!


Vaikka ehkä luulisi, niin tämä ei nyt mitenkään liity jo 
muutaman vuoden meneillään olleeseen Konmari- villitykseen, 
vaan tämä on tasaisen vahvasti nakuttanut pääkopassa nyt viidettä vuotta. 
En ole edes kyseisiin opuksiin perehtynyt, vaikkakin sekin taitaisi olla hyväksi.

Joku vierailulla käyvä ei ehkä ollenkaan huomaa, 
että talomme olisi mitenkään sikin sokin. 
On jopa kuultu monesti, että onpa teillä siistiä, 
mutta kun tämä tunne onkin enemmän meikäläisen pääkopan sisällä 
ja juontaa jälkensä ehkä erityisesti siihen, 
että jokaiselle tavaralle ei ole löytynyt omaa paikkaansa. 
Se tunne turhasta tavaramäärästä on aika ahdistava.


Kotimme alakerrassa sijaitsee talomme suurin makuuhuone 
ja hävettää ihan myöntää, että se toimi varastotilana 
ja Seelian huoneena aina siitä asti kuin muutettiin 
viime marraskuuhun saakka.  Onneksi meille saapui muutamaksi 
kuukaudeksi vaihto-oppilas Brasiliasta ja tuo "romuhuone" 
oli vain yksinkertaisesti siivottava ja tyhjättävä käyttökuntoon. 
Miten ihanaa onkaan kun meillä on yksi huone lisää käytössä!


Arki pienten lasten kanssa on vienyt mukanaan
ja aikaa sisustelulle ei ole oikein tahtonut löytyä.
Se taitaa olla yksi suurimmista syistä tämän blogin
viimevuosien hiljaisuuteenkin.
Ihan ikäväkin on ollut, onhan tämä kirjoittelu
minulle sellaista sielunhoitoa ja sisustaminen yksi lempiharrastuksistani.

Nyt uutta virtaa näyttää taas piisaavan
ja aktiivisuustaso sisustelun ja tuunailun suhteen näyttää 
olevan kohisten nousussa. Toivotaan, että tämä vire kestää. 
Ainakin merkit ovat hyvät ja aikaa enemmän
- tämä on muuten ensimmäinen syksy neljään vuoteen 
kun en paiski kahta työtä. 
Aikamoista, ihan itseäkin hirvittää mitä tällä kaikella ajalla teen.
Noh, ehkä edellinen lause on kuitenkin sarkasmia, sillä
tekemisen puutteesta tuskin tulen kärsimään.


Vähintään yksi tavara viikossa paikoilleen, roskiin,
kierrätykseen tai muuten vain pois silmistä ja talosta
- siinä minun aforismini, jota olen nyt muutaman kuukauden 
noudattanut ja sillä mennään eteenpäin.

Ja hei eikös tää pystyviikkaus liity nyt siihen maritukseen jotenkin?
 Ihan huippu keksintö!

Kuulisin mielelläni teidän tarinoita tavarakaaoksen kesyttämisestä 
ja siitä miten tavarat teillä löytävät oikeille paikoilleen.

~Marika~




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pienikin viesti tuo hyvän mielen :)