Sisustamista, käsitöitä, tuunailua ja meidän elämää alla kurkihirren oman, lämmössä kotilieden soman.

Seelia siili




Minä Seelia synnyin tähän maailmaan 13.9.2010 yhtenä kolmesta siskoksesta. Alhaalla olevassa kuvassa olemme 5 vuorokauden ikäisiä ja minä olen luultavasti tuo keskellä oleva peukalonkokoinen pötkylä, kuitenkin isoin kaikista :)









Tässä kuvassa olemme jo kuukauden ikäisiä, mutta kameralle poseeraaminen vielä jännittää.
Kotiin hirsitalonsuojiin minut haettiin marraskuun alussa 2010. Iskän ja äiskän (tai "orjieni" kuten siilimaailmassa kutsutaan) mielestä olin isokokoisin ja reippain pikkutyttö. Mukaani sain sukutaulun, tutun fleecepussin jossa mielelläni vieläkin nukun, sekä hiukan evästä. 

Koko pitkän ajomatkan (n.3h) nukuin kantokopassani tyytyväisenä ja heti kotiin päästyäni sain syödä ja siitä lähtien onkin sitten syöty :) Olin alusta asti reipas enkä pelännyt kovinkaan paljoa. Välillä piti vähän puhista ja koittaa maistaa sormia, mutta aika nopeasti sopeuduin uuteen kotiini.

Äiskä ja iskä nukkuivat ensimmäiset yöt alakerrassa minun kanssani, koska äiskää pelotti että tipun portaissa kun ravasin kaapissani kokoajan ees taas. Niiden oli kuitenkin pakko siirtyä parin yön jälkeen takaisin yläkertaan omaan makuuhuoneeseensa koska huristelin juoksupyörässäni yhtäsoittoa niin lujalla volyymillä, etteivät ne saaneet nukuttua.

Juoksentelen vieläkin joka yö juoksupyörässäni ja portaitakin tulen kaapissani alas melkeimpä laskettelemalla, koska vauhti on niin kova.



Minun päiväni alkaa siinä 8 aikoihin illalla. Yleensä odottelen herkkunapua pussissani tuhisten, mutta aika usein odottelen jo nenä kiinni kaappini lasissa, etteikö joku voisi tulla jo minua hakemaan.



Juoksentelen illat vapaana ja olen kova tutkiskelemaan paikkoja. Ensimmäisenä kierrän keittiön lattianrajat lävitse josko löytyisi jotain syötävää. Joskus löytyy, mutta yleensä ei koska äiskä on ottanut minun kiusakseni tavakseen imuroida keittiön joka ilta ennen kuin herään...noh, yrittänyttä ei laiteta. 

Yleensä minua torutaan tästä jokailtaisesta tavastani, mutta olen huomannut ettei minulle kauaa jakseta huutaa kunhan vain asettelen tassuni näin neitimäisen nätisti vierekkäin :) Silloin minä kuulemma näytän erityisen söpöltä!




Lempipaikkojani ovat takan vierusta, (johon käperryn palloksi näin) takan vieressä olevat piilolaatikot sekä erityisesti syli. Kun rentoudun päästän pienen huokaisun ja asettelen tassuni sekä häntäni kaikki mukavasti levälleen ja nukahdan.

Joskus kun iskä laittaa ruokaa pääsen hänen hupparinsa taskuun ja sekös vasta on hauskaa, kun saan samalla haistella kaikenmoisia herkkutuoksuja :)




Seuraavaksi vuorossa on yleensä ruokailu ja pidän erityisen paljon heinäsirkoista ja jauhomadoista, mutta kananpalat syön aina ensimmäisenä. Minulle annetaan myös kuivattuja sirkkoja ja toukkia, mutta  ne eivät ole kovinkaan hyvän makuisia joten jätän ne aina viimeiseksi. Kertaakaan en ole kylläkään mitään jättänyt syömättä paitsi niihin kamalan hajuisiin kuivattuihin kaloihin (joita äiskä yrittää välillä tyrkyttää) en kyllä koske! Tapanani on vain tuhista niille kiukkuisena. Kerran koitin maistaa myös kurkkua, mutta se sai aikaiseksi ruman irvistyksen naamalleni, sillä se oli jotain niin pahaa ettei sanotuksi saa. Syön vain kanaa ja hyönteisiä, en todellakaan sotkeudu mihinkään pupunruokiin...



Seuraavaksi jatkan paikkojen tutkimista ja haistelemista. Jos jossain on jotan mielenkiintoista saatan sitä hieman maistella ja tehdä hajusta vaahtopallon takapuoleni päälle tai otsalle. Näytän kuulemma aika hassulta, joskus vähän pelottavaltakin kun teen vaahtopalloja. Iskä ja äiskä miettii aina mihin mahtavat sisäelimeni oikein siirtyä kun saan itseni näin taivuteltua...

Toisia hassuja tapojani ovat myös haukottelu kieli pitkällä, poskieni hinkaaminen lattiaan ja puksuttavan äänen päästäminen kun haistan jotain mielenkiintoista. Tykkään myös kylpeä hiekassa ja tapanani on kieriskellä hiekkalaatikossani niin lujasti, että hiekkaa pöllyää jokapaikkaan ja nenäni on täynnä hiekanjyviä.

Olen myös todella sisäsiisti, sillä teen tarpeeni hiekkalaatikkoon, paitsi joskus kun on niin hyvä vauhti päällä jouksupyörässä etten raaski pysähtyä ja  teen asiani sitten siinä vauhdissa. Lopputuloksena on kuitenkin tassupesu josta en piittaa yhtään. Pelkkä veden lorinan ääni pelottaa minua, enkä astu tassullanikaan kodinhoitohuoneeseen, sillä tiedän, että siellä se pesu aina suoritetaan. Tassupesun jälkeen minun on pakko kauivautua turvaan niin syvälle kainaloon ja täristä siellä kunnes pelkoni taas helpottaa...

En piittaa myöskään kynsien leikkuusta, mutta jos se suoritetaan silloin kun syön niin silloin se ei haittaa minua laisinkaan...minua ei hätkäyttäisi syödessäni varmaankaan edes korvan juuressa posahtava pommi :) 

  

Moni kyselee ovatko piikkini pistävät. No voin kertoa, että tottakai ovat ja pistävät ovatkin! Jos minua kiukuttaa nostan piikit pystyyn ja silloin äiskältäkin tulee vesi silmistä jos olen hänen sylissään , niin pistävät ne ovat. Jos taas olen rauhallinen niinkuin yleensä olenkin, niin minua voi aivan huoletta silitellä ja piikkini tuntuvat silloin lähes karvapeitteeltä.


Oudot ihmiset saavat minut hiukan pelkäämään ja puhisemaan, mutta rauhoitun yleensä aika nopeasti. Joskus katson parhaimmaksi kurkkia maailmaa vain täältä iskän käsien suojasta, olenhan todellinen iskän tyttö.

 Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin minullakin. Lempinimiäni ovat muunmuassa Sellukka, Piikkipuo ja Neiti.

Kun iskä ja äiskä menevät nukkumaan, he siivoavat ensin joka ilta kaappini ja piilottelevat sinne muutaman herkkunapun. Kuppiini he lisäävät tuoretta vettä ja vaihtavat hiekan laatikostani. Olen kuulemma reipas ja siisti tyttö, eikä kaappini siivoamiseen mene paria minuuttia kauempaa. Noin kerran viikossa kaappini siivotaan perusteellisemmin, mutta koskaan en ole kuulemma pahalta haissut :)

Kun näen että huoneeni ovi on auki otan kunnon vauhti spurtin ja syöksyn kaappiini. Pääsen itse kaappiini ja sieltä pois, sillä kaappini alimmassa kerroksessa on aukko seinässä sitä varten. Ensimmäisenä etsin kaikki herkkunaput, joita on piiloteltu milloin minnekin. Sen jälkeen juon paljon vettä, niin paljon, että melkein aina pitää aivastella koska vettä menee nenääni. Vasta lopuksi menen pissalle ja sen jälkeen kömmin hetkeksi nukkumaan. Herään uudelleen hetken kuluttua ja juoksentelen ja sisustelen kaappiani uuteen uskoon koko yön ajan ja menen nukkumaan noin 6 maissa aamulla.